Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kuukausi: huhtikuu 2018 Page 1 of 2

Yliopistoon en ainakaan lähe…

No siis ei mitenkään…  Saatiin siis uusi asunto, muutto touko-kesäkuun vaihteessa…. Sit valmistujaiset olis 2. 6. Olisihan noita voinut siirtää, mutta päätin että haluan juhlia niitä virallisena päivänä. Ja sukulaiset on muutenkin ihmeissään tämmösestä nettilukiosta, niin tuntuu virallisemmalta edes sitten heille, kun on virallisena päivänä juhlat edes. Joo, tavaroita olen alkanut hirveällä innolla lyödä laatikoihin ja säkkeihin, kaikki mitä ei just nyt tarvita valmiiks vaan jo pakettiin. Alkaa kämppä vaikuttaa autiolta sieltä täältä 😀

Tämähän sitten tarkoittaa taas sitä, että on sitä, tätä ja tota järjesteltävää, nämä ja nuo asiat pitää hoitaa ja pakkaaminenkin pitää suunnitella järkevästi, nyt kun kerta on aikaa. Josta sitten päästäänkin siihen, että eipä ole muuten lukeminen kiinnostanut jämääkään…. Olis yhä edelleen ne 100 sivua tekstiä luettavana sekä puolet siitä matikan kirjasta opiskeltavana. Pääsykoe on 9 päivän päästä. Joten tästä siis johtopäätös, että en oo yliopistoon pääsemässä. Nyt ei oo kyse siitä ettenkö mä voisi lukea ja opiskella, mutta mua ei vaan kerta kaikkiaan huvita. Ehkä on siis parempikin, että en sinne yliopistoon pääse. Siellä tuo opiskelun taso lienee melkoista paljon vaativampaa ja aikaa vievämpää kuin AMKissa. Enkä siis väitä että se AMKissakaan helppoa olisi, mutta ehkä kuitenkin enemmän käytännönläiheisempää.

Sosiaalialan kokeista sain ihan kohtalaiset pisteet, joten nyt jään odottelemaan josko sinne varsinaiseen pääsykokeeseen vielä pääsisi. Toivottavasti sinne ei ole niin paljoa luettavaa 😀 Nyt on kuitenkin pakko pistää tämän hetkinen elämä tulevaisuuden edelle, käytännön asiat kuntoon ja sitten voidaan miettiä vieläkö jotain voisi opiskelun eteen tehdä. Vai täytyykö tyytyä siihe, että lähtee takaisin töihin ilman lisäkoulutusta. Uskon siihen, että se valmis polku mulle on tehty, jota tarvitsee vain seurata. Olkoon se johdattaja sitten kohtalo tahi luoja, mutta tarkoitus tällä kaikella kuitenkin on. Ja nyt on alkanut muutenkin tuntua siltä, että vaikka yliopisto oli mun ykkösvalinta, toi AMK olis enemmän mun juttu.

Pääsykokeisiin meinaan silti mennä, kokemus karttuu. Vieläkään en mitään ymmärrä edellisen vuoden pääsykokeesta joten mun mahikset on aika olemattomat läpäsyn suhteen, mutta olempahan sitten kokeillut. Sitä paitsi, minne tahansa muualle yliopistoon pääsis helpommin kun tonne Helsingin. Joten mun mahikset on muutenkin tosi mitättömät.

Yliopiston pääsykokeet

Psykan pääsykoemateriaalit, myös tuo kirja…

Nyt olisi siis valmistauduttava psykan pääsykokeisiin yliopiston puolelle. On pakko sanoa, että mun opiskelumotivaationi tällä hetkellä on aika kuollut. Jotenkin on nyt näiden yo-kokeiden ja pääsykokeiden myötä tullut sellainen fiilis, että aivan sama mitä teen, niin tuhoon nää hommat on silti tuomittu :O Siis psykaa oon lukenu niin pirusti ja sit saan siitä kaikkein huonoimman tuloksen yo-kokeissa? Ja tohon sosiaalialan pääsykokeeseen luin ja opiskelin 100 sivua asiaa, mutta millään ei ollut merkitystä, kun olis pitäny opetella sitä aivan merkityksetöntä nippelitietoa? Ja enkun oikein/väärin-kysymykset pystyin sössimään oikeesti liki täysin, tekstistä jonka kyllä mielestäni ymmärsin.. Ja kun olen noita psykan vanhoja pääsykokeita katsellut (https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/laak_2017_psykologia_valintakoe.pdf) en voi oikeasti muuta sanoa, kuin että näyttää jotenkin siltä, että mä en voi niistä läpi päästä lukemalla muutamaa artikkelia ja opiskelemalla vähän tilastomatematiikkaa. Mun pitäis olla oikeasti joku tilastollinen nero ja ymmärtää tehty tutkielma täysin. Eli olisi pitänyt oikeasti opiskella psykologiaa vuosia, tilastotieteitä vähintään, että mulla vois olla mitään toivoa tollaisen kokeen suorittamiseen. Siihen on toki sentään 6h aikaa, mutta silti. Mun vakaat kuvitelmat ovasta älykkyydestäni on alkaneet rapista uhkaavasti.. 😛 Ehkä se tästä. Jos nyt yrittäisi kaikkensa, niin sitten voi sanoa ainakin tehneensä parhaansa. Jos ei onnistu niin menköön kiireisen kotiäidin elämän piikkiin. Eipä paljon lukurauhaa ole herunut 😀 Ja helppohan se noilla rikkailla on, ei muuta kun valmennuskurssille! Siellä opetetaan  ja neuvotaan, minä yritän itse keksiä.. https://www.valmennuskeskus.fi/valmennuskurssit/psykologia/kurssit Mutta tuolta kun katselee noita valmennuskurssien hintoja, ei tarvitse todellakaan ihmetellä, miksi minä en moisille osallistu. Meidän perhe kun elää yhden miehen palkalla, ei tuollaiset useamman sadan euron menoerät tule ihan juuri kysymykseenkään. Tässä nyt on kuitenkin ehkä pari viikkoa aikaa opiskella, toivotaan että jotain siinä vielä ehtisin oppia. Matikan kirjassa olen jo puolivälissä, kaikki helppo on käyty läpi 😛 Lopuista yritän tajuta edes jotain.. Ja sitten nuo lukumateriaalit… Pystyy pystyy, jaksaa jaksaa!

Sosiaalialan esivalintakokeet

Köh… Melkein uskaltaisin sanoa, että tämä mamma ei syksyllä taida lähteä jatko-opintoihin.. Perusosiot kokeessa oli sinältänsä ihan helpot. Oli enkun tekstikappale, joka piti lukea ja sen perusteella vastata kysymyksiin. Mielestäni tämä sujui ihan hyvin, mutta ilmeisesti olin kuitenkin kymmenestä kysymysestä vastannut 6:n väärin, että ei se sitten niin hyvin mennyt… Matikasta taisi olla 14 kysymystä, ja niistä sain suurimman osan oikein. Valikoivasti vähän prosenttilaskua, murtolukuja ja todennäköisyyttä. Pari helppoa sanallista tehtävää. Ihan simppeliä matikkaa, ja itse mokailin hölmösti yksikkömuunnostehtävissä. Pitänee kertailla nesteiden yksiköitä ja niiden muutoksia 😀 Äikkä taas oli mulle ainakin tosi helppo. Tekstikatkelma joka piti lukea ja sen perusteella vastata kysymyksiin. Sain siitä kaikki oikein.

Mutta, viimeinen ja vaikein osuus.. 40 kysymystä aineistoista… Aineistoista, joita oli 100 sivua, noin suunnillleen. Ja kysymykset oli tasoa: Mikä seuraavista ei ole itsemääräämisen teorian osateoria? 1.psykologisten perustarpeiden teoria 2.kognitiivisen arvioinnin teoria 3. kausaalisuusorientaatioteoria 4. kognitiivinen sisältöteoria  

TAI Millä menetelmällä aineisto kerättiin opiskelijaohjauskäytäntöihin liittyvässä tutkimuksessa (Kälkäjä ym.)?  1. Aineisto kerättiin sähköpostikyselyllä erään sairaanhoitopiirin koko
henkilökunnalta. 2. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla erään sairaanhoitopiirin koko hoitohenkilöstöltä. 3. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla harkinnanvaraiselta otokselta. 4. Aineisto kerättiin sähköpostikyselyllä erään sairaanhoitopiirin koko
hoitohenkilöstöltä.

Ensimmäiseen kysymykseen piti osata vastata sillä, että kaikki muut oli mainittu annetuissa teksteissä (tai siis ilmeisesti yhdessä niistä) paitsi tietty oikea vastaus, joka oli btw 4. Toiseen kysymykseen piti muistaa, että millä tavalla kahdesta samaan aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta toiseen oli kerätty materiaali. Tähän oikea vastaus oli 4 myös. Jos kysymys olisi ollut siitä toisesta tismalleen saman aiheen tutkimuksesta, oikea vastaus olisi ollut 2 tai 3. Joten KOMPAKYSYMYKSIÄ, vaikeita kysymyksiä ja nimenomaan sellaisia kysymyksiä, joita kukaan ei koskaan odota kokeessa tulevaksi. Ei tullut mieleenkään, että minun pitäisi osata noiden tutkimusten tekijöiden nimet, ei tullut mieleenkään, että minun olisi ulkoa pitänyt muistaa tutkimuksesta sen tiedonkeruumenetelmä tai varsinkaan se, kerättiinkö tiedot koko henkilökunnalta vai vain hoitohenkilökunnalta.

Olisin siis todella olettanut, että minun olisi pitänyt osata ja ymmärtää jotain esitetyistä tutkimuksista, mutta pääasiassa minulta kyseltiin aivan turhanpäiväistä nippelitietoa, millä ei ole mitään merkitystä sen enempää osaamiseni kuin koulutuksenkaan kannalta. Jotenkin jäi kyllä huijattu maku. Että olisi siis oikeasti pitänyt opetella nuo 100 sivua tekstiä ulkoa, koska sieltä saatetaan kysyä ihan mitä vain. Pitipä erääseen kysymykseen osata vastata prosenttiosuuksia tutkimuksen tuloksistakin…

Pisteytyshän näissä toimi siten, että oikeasta vastauksesta sai yhden pisteen, ja väärästä vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä sai -0.3 pistettä. Kokonaisuudessaan saisi siis 89 pistettä, jos kaikki on oikein. Enkun osuus toi itselleni jo roimasti miinusta, mutta eipä tuossa ennakkomateriaalin osuudessakaan ollut kuin alle 30 oikeaa vastausta. Että nähtäväksi jää…. Jos vielä ensi vuonna joudun/haluan hakea, olen sen verran viisaampi, että säilytän ennakkomateriaalit koetta varten. Olisin edes pari vastausta voinut tarkistaa papereista. Nyt olin hölmö, ja heitin kaikki sitä mukaa menemään, kun mitä ehdin lukea. Toki, kokonaisuudessaan koeaikaa näihin kaikkiin osuuksiin oli vain 90 minuuttia, että materiaaleista etsittävä tieto olisikin pitänyt löytää aivan ennätysnopeasti. Itselläni koeajasta jäi käyttämättä noin 20 minuuttia, joten siinä ajassa ei kauheasti ehdi papereita plarata. Tosin, tuon 20 minuutin ajan olisin voinut enkkuun keskittyä paremmin.

Nyt ei auta muu, kuin jäädä odottelemaan, tuleeko kutsua varsinaisiin pääsykokeisiin. Ne on vissiin joskus kesäkuun puolella, että ehkä toukokuun lopulla tulee kutsu jos on tullakseen.

 

Viikonlopun huitelut ja pakkoedistyminen pääsykokeisiin lukemisessa

Onpahan ollut hulinaa tänä viikonloppuna. Tai siltä se ainakin tässä vaiheessa tuntuu, vaikka eipä oikeasti mitään muuta ohjelmaa ollut kuin yhdet synttärit. Jotenkin vain silti tuntuu että koko viikonlopun ajan on ollut niin hirveästi tekemistä ettei mitään ole ehtinyt. Mutta lähinnä tunne johtuu ehkä siitä, että kaikista suunnitelmista huolimatta en ehtinyt lukea juuri ollenkaan pääsykokeisiin. Mieskin kumminkin oli koko viikonlopun kotosalla ja olisin voinut hyvin ottaa sitä omaa aikaa ja keskittyä lukemiseen. Mutta eilen käytiin koko perheen voimin leikkipuistossa, perjantaina kaupassa (miehen iltavuoron jälkeen) ja tänään oli aamusta siivouspäivä ja iltapäivästä kaverin taaperon synttärit.

No, siivottua ainakin tuli! olisipa pitänyt tajuta ottaa sellaiset ennen ja jälkeen kuvat, sillä ihan tässä oman selän takana vallitsi melkoinen kaaos, kun tenavalla on paha tapa raahata kaikki lelunsa omasta huoneestaan tähän minun viereeni aina, kun yritän vähääkään tehdä jotain hommia koneella päivisin. Tässä selkäni takana olis siis sellainen ”lelumeri” ennen siivousta, mutta nyt siinä on vain lattia. Sen verran laitan tuosta kuvaa kuitenkin, että voin esitellä uusimman ja turhimman

Uusi hylly jotta tavarat saa siististi…

ostokseni ikinä…. Ostin (tai no oikeasti ostettiin siis)todella hienon ja upean kirjahyllyn, toisen makkariin arkistohyllyksi ja toisen olkkariin kirjahyllyksi. Hyllyt näytti superkivoilta ja oli vielä kaikin puolin mitoitukseltaan hyvän kokoisia meidän ahtaisiin tiloihin. Monta hyllyä, korkeat ja kapeat. MUTTA!!! Voi prkl että meinaan kirosin, kun aloin näitä minun mappejani ja arkistojani hyllyyn kokoamaan… Hyllyt oli 1-2cm liian matalat, jotta yksikään mappi olisi mahtunut pystyyn… Ja kyllä meinaan syö ihmistä.. Onko tuo nyt muka sitten siistin näköinen? NO EI… Mutta minkäs teet. Ei uutta ainakaan ole varaa hankkia 😀

Otin tässä vielä illan päätteeksi sitten loppuspurtin, kun mieskin meni aamuvuoroviikon takia hirveän aikaisin nukkumaan. Luin yhden pääsykoe-artikkelin loppuun, huimat 5 A4-arkkia. Vielä olisi 51 arkkia luettavana… Eli ensi viikolla pitäisi todellakin alkaa ahkeroida, urakalla. Katsotaan miten suoriudun urakoinnista ;P

Pääsykokeisiin lukemista ja ulkoilua

Pääsiäistunnelmat

Tähän täytyy nyt kyllä ihan ensimmäiseksi laittaa piristyskuva, koska pääsiäisenä ei ehtinyt 😛 Kerrankin onnistuin nappaamaan sellaisen ”idyllisen näköisen kuvan 😀 Narsissi saatiin anopilta, virpojat toi oksat, ja tyttären kanssa askarreltiin hienot rairuohomunat. Näin kaukaa katsottuna ne jopa näyttääkin hienoilta 😀

Mutta heiii, aivan ihanaa, kevät tuli!! Vihdoinkin! Johan sitä on ihka ensimmäisestä syksypäivästä asti odotettu! Mä olen niiiiin kesän lapsi, oon aivan onneni kukkuloilla kun keli on alkanut lämpiämään. Olo on aivan kuin olisi jostain talvihorroksesta oikeasti herännyt. Eilen olisi jopa huvittanut mennä lenkille. Mutta oli lapsen ruoka- ja päiväuniaika, eikä sitä päikkäreitten jälkeen enää sittten huvittanut (meillä ipana siis ei nuku rattaissa, ei ainakaan kunnollisia päikkäreitä). Mutta oltiin me silti heti aamusta ahkeria ja mentiin ulos. Mies tekee iltavuoroa tämän viikon, ja se tarkoittaa sitä, että minä saan nukkua ”myöhään”. Eli niin pitkään kuin nyt nukuttaa.  Mutta koska viimosen kaks vuotta on joutunu heräämään ihmisten aikaan, ei koskaan tuu nukuttua 9:ää pidempään. Eilen ja tänään siis oltiin 9.15 jo ovesta ulkona, minä aamukahvin

Pääsykokeita ja ulkoilua

kanssa ja ipana aamupalan syöneenä ja aamutouhut tehtynä.  Päätin yrittää hyötykäyttää tätä aikaa, jolloin lapsi tekee jotain muutakin, kuin tahtoo äidin joka ikiseen touhuun mukaan. Jostain syystä sisällä mitään ei voi tehdä ilman äitiä, mutta ulkona on kivaa myös jos äiti ei osallistu.  Ilma oli kyllä mitä mainioin tähän touhuun. Itselle ei tullut edes kylmä vaikka vain istuskelinkin. Aurinko lämmitti ja linnut lauloi. Kuulostaa suorastaan idylliseltä!

 

No, todellisuus olikin sitten pikemminkin näin: Laajoja autonomian tukemisen interventiotutkimuksia Muru, laita se pois se on roska! koululiikunnan parissa on toteutettu Älä lähe sinne, kun siellä voi mennä autoja! toistaiseksi Sattuko? Ei hätää, äiti tulee nostaan! Joo, äiti on tässä, ei onneks käyny kuinkaa. No niin, menehän jatkaan leikkiä. vain vähän. Eräs lupaava esimerkki no joo, on tosi hieno käpy! Vie tonne oravia varten odottaan. on kuitenkin Cheonin  joo, ei se haittaa. Anna olla vaan sielä. ja Reeven (2012) joo, se oli varis joka rääky! tutkimus.

Ja tätä tahtia. Sain kun sainkin kahden päivän (4h ulkoilua, 2h molempina aamuina) aikana kaikkiaan 9 A4:sta luettua. Eihän tuo vauhti päätä huimaa, mutta kyllä ne ovat siinä jo edistyneet. Sen päätin jo nettilukion aikana, että tytön päiväunet on täysin mun omaa aikaani, johon ei kuulu opiskelut eikä kotityöt. Joskus se munkin on vaan rentouduttava, ilman että tarvii koko ajan miettiä jotain niin virallista. Iltaisin tuppaa olemaan aivot sen verran solmussa, ettei ne kykene enää prosessoimaan tuollaista tiukan asiallista ja virallista tekstiä. Olen minä pari sivua silloin tällöin iltaisinkin lukenut, mutta kyllä se meinaa olla ettei mitään lukemastaan tajua. Tässä nyt on kuitenkin vielä tasan viikko aikaa lukea kaikki, joten enpä ole huolissani. Kyllä minä siitä selviydyn 🙂

Paha vain, tänään innostuin uudesta projektista. Nimittäin palapelistä. 1000 palan palapeli ja taapero samassa taloudessa :O Yllätyin kuinka hyvin se sujui tänään! Kyllähän neiti koitti tulla vähän ”auttamaan” äitiä, mutta muutaman tiukan käskyn jälkeen suostui jättämään palaset suht rauhaan. Pakko nyt vain mahdollisimman nopeasti koota tämä projekti loppuun asti, vielä kun saan tehdä sitä suht rauhassa. Ja kun onnistun pitämään sen niin, että silmä ei vältä 😀 Voin vain kuvitella näyn, jos taapero saa tuollaisen virityksen kanssa kaksi minuuttia ”omaa aikaa” 😀

Yo-kirjoitusten (ja oikeastaan koko lukion) jälkitunnelmia

Tähän väliin tällainen ohimenevä informaatio, että olen blogini alun siirtänyt nettisivulta toiselle käytännöllisistä ja teknisistä syistä. Edellisellä sivulla blogia oli sekä hankalaa lukea, että muokata. Kaikki tekstit tätä ennen on vain kopioitu edelliseltä nettisivulta. Siksi siis alkupään päivämäärät eivät pidä vähääkään paikkaansa.

Nettilukio hei! Aika vau! Mä siis oikeesti suoritin kokonaisen lukion, ihan vain kotona. Aika uskomatonta! Ja tosiaan, alustavat pisteet yo-kokeista on saatu, että kyllä niistä kaikista ainakin läpi pääsi. Tietty ne on nyt Otavan opiston, eli mun oman lukion opettajat ensin arvioineet ja nyt ne menee YTL:n sensoreiden arvosteltavaksi vielä. Sensorit voi sitten päättää joko lisätä tai vähentää pisteitä.

Kun sitten sensorit on arvostelleet kaikki kokeet, pisteet on annettu, alkavat he viisaissa mielissään päättää pisterajoja. Joka vuosi eri arvosanoihin tarvitaan eri pisteet. Pisterajat määrätään sen mukaan, kuinka vaikea koe on sinä vuonna yleisesti ottaen ollut. Eli jos kukaan ei ole saanut kovin hyviä pisteitä, saa pienemmillä pisteillä parempia arvosanoja ja vastaavasti jos suurimmalla osalla koe on mennyt hyvin, on pisterajat paljon tiukemmat. Sen verran kuitenkin uskallan omista alustavista pisteistäni vanhojen pisterajojen perusteella päätellä, että kyllä ne läpi meni. Lopullisia arvosanoja en kuitenkaan vielä uskalla lähteä veikkailemaan.

Mun opiskeluaikani, oma aikani ja kokeisiin valmistautumisaikani, suurimmaksi osaksi. Kuva nyt ei ihan tee oikeutta taaperon yövaloille :O

Sen verran vanhoja pisteitä katsellessani olen koostanut, että muut kokeet meni ihan odotetusti, paitsi psykologia. Olen siis todella pettynyt omaan suoritukseeni ja saamiini pisteisiin. Kuten aikaisemmin kerroinkin, koe oli todella vaikea ja hämmentävä mielestäni. Nytkin, olin kaikkeen kyllä vastannut oikein, mutta aivan liian suppeasti ja yksipuolisesti. Eli olisi pitänyt vain kirjoittaa pitempiä ja laajempia tekstejä, kun sitä kerta ei ollut kiellettykään. Mutta sillä arvosanalla on sitten mentävä, mikä sieltä tulee. Ei mahda enää mitään. En aio lähteä ensi vuonna korottamaan. Kokeet olisi voineet sujua paremmin, jos niihin olisi ehtinyt valmistautua vielä paremmin ja syvällisemmin. Toisaalta, luin nyt jo aivan hulluna, aina oikeastaan kun vaan pystyin. Lainasin paljon kirjoja, materiaalia kirjastosta, luin enemmän kuin mitä kursseilla opetettiin ja panostin todella paljon psykan kokeeseen. Siksi se ehkä menikin penkin alle. En mä nuorempana ikinä lukenut kokeisiin, ja arvosanaksi tuli se mikä sattui tulemaan. Nyt sitten suututtaa, kun näki paljon vaivaa ja siltikään ei menestynyt. Eli tässä nyt sitten lopullisia pisteitä odotellessa. Mutta läpi se meni hei!!!

Vaikka tuo psyka nyt olikin ehkä hieman pettymys, mun täytyy sanoa, että oon aika pirun ylpeä itsestäni! Mä olen tehnyt tämän kaiken, ihan itse, kotosalla kaiken muun normaalin elämän ohessa. Muut voi olla opiskelijoita täysipäiväsesti, mä olin opiskelija kun elämältäni ehdin. Aina ei kieltämättä olis kiinnostanu, eikä varsinkaan äitiyden myötä tahtonut olla aikaa tai energiaa, mutta sillä suomalaisella sisulla! Periksihän en prkl voi antaa, kun sitä ne kaikki kumminkin odottaa! Nyt mä olen sitten ansainnut oman valkolakkini ja voin hyvillä mielin keskittyä jatko-opintoihin! Tänään julkaistiinkin psykan pääsykokeiden loput materiaalit. Semmonen suunnilleen 100 sivua lisää luettavaa. Huhheijaa..

Sosionomin linjalle AMK:hon esivalintakokeet järjestetään jo 19.4. eli viikon päästä. Niihin oli se 100 sivua luettavaa. Niihin olen nyt hiljalleen aloittanut (tosin yo-kokeiden jälkeen oli ainakin kaks viikkoa kun en tehnyt sitten yhtään mitään opintoihin viittaavaa) lukemisen, ja vielä olisi ”muutama” sivu tuosta sadasta lukematta… Hoo, ja tuollaista virallista tekstiä, tutkimuksia ja sen sellaisia, eli ei mitään kevyttä iltalukemista.. Noh, viikossa ehtii kuitenkin paljon, kun lukee aina kun pystyy. En usko, että mitään noista luettavista tarvitsee sinältään ulkoa osata, enemmänkin ymmärtää kokonaisuudet. Esim. tutkimustuloksia siitä, miksi ihmiset velkaantuu. Tai onko opiskelijoidenohjaajat motivoituneita, onko heillä riittävästi aikaa ja resursseja opettamiseen jne. Eli tuskin on osattava mitään ulkoa, mutta ymmärrettävä kokonaisuudet ja mitä on tutkittu ja miksi. Mutta kyllä sitä siinäkin on lukemista ihan riittävästi. Esivalintakoe on sinänsä hauska, että se tehdään kotona netissä. Sähköpostiin saan kirjautumistunnukset, ja esivalintakokeen perusteella sitten valitaan ne jotka pääsevät vasta varsinaiseen pääsykokeeseen.

Tässä kohtaa ei voi mitään muuta kun pyytää että kaikki pitää peukkuja ja toivottavasti jaksan ahkerasti lukea. Monistenippu kouraan ja lapsen kanssa leikkikentälle. Taapero saa painaa pihalla sydämensä kyllyydestä kun minä koitan samalla lukea sitä monistenippuani läpi. Päiväunilla on myös hyvää aikaa lukea. Siinä on yleensä 1-1,5h hyvää aikaa (useimmiten vaan se 1h, mutta on sekin jo aikaa). Illalla vielä sitten kun mies tulee töistä (nyt iltavuorossa, joten vasta 18 tienoilla kotosalla..) saan hetken opiskeluaikaa ennen iltapuuhia. Niin, ja kun olen laulanut tuutulaulun ja lapsi nukkuu, kuten kuvassa kauniit yövalot näkyy, sitten on aikaa, jos aivot vielä toimii 😛 Taistellaan nyt ensin tuo esivalintakoe, murehditaan sitten vasta psykan pääsykokeita!

Lyhyen matematiikan yo

Pelottavan helppo koe. Siis Sellainen fiilis ainakin jäi… Osasin vastata vaadittuun kysymysmäärään ja moneen jopa mielestäni oikein. Toki, mun paha tapani on tehdä tyhmiä huolimattomuusvirheitä, joista ropisee miinusta. Ja vaikka olisinkin saanut laskettua hienosti vaikka ja mitä, se ei pätkääkään tarkoita tietty, että olisin laskenut oikein ja oikeaa asiaa.

Pisteitä odotellessa siis. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/07/2018-kevat-matematiikka-lyhyt-oppimaara Tuolta näkee kokeen, ja näkee myös oikeat vastaukset. Täytyypä todeta, että eiiiiii todellakaan mennyt kaikki oikein… 😛 Ei sinänsä yllättänyt. Mutta eiköhän tuosta läpi päässyt. Matikan kokeessa on se hyvä puoli, että siinä saa pisteitä myös yrittämisestä. Tarkoittaen siis, jos olen aloittanut laskea oikein tai olen laskenut edes jonkun osuuden oikein, siitä saa pisteitä, vaikka lopputulos sitten olisikin mennyt metsään. Olikohan viime vuoden pisterajoilla niin, että 22 pisteellä sai jo C:n, eli vastaa arvosanaa 7. Ei paha, tähän olisin jo ihan tyytyväinen, en mikään matikkanero kumminkaan ole koskaan ollut. A:han eli 5:n, läpipääsyyn, vaaditaan mitättömät 9 pistettä, joten tästä kokeesta on helppo päästä läpi. Jos osaa edes jotakin laskea, niin on melkeimpä pakko päästä läpi. En jaksa ainakaan uskoa, että kukaan lukion matematiikat opiskellut saisi hylätyn, jos on yhtään opiskellut tunneilla/kursseilla, miten kukakin. Itsehän kun en siis ole tunneilla ollut, opiskellut kurssit kotona.

https://www.ylioppilastutkinto.fi/ylioppilastutkinto/pisterajat/kevaet-2017-17-05-2017-16-32-11 Tuosta muuten löytyy kevään 2017 pisterajat. Näissähän pitää muistaa, että ne vaihtuvat joka vuosi. Pistetasot asetetaan yleisen koemenestyksen mukaan. Eli jos koe on ollut kaikille haastava ja vaikea, annetaan arvosanoja pienemmillä pisteillä ja jos taas on koe ollut helppo, tiettyyn arvosanaan vaaditaan enemmän pisteitä. Tänä vuonna siis pisterajat matikassa voivat olla hieman korkeammalla kuin viime keväänä.

Matikan koehan siis koostuu kolmesta osasta. A-osasta, joka pitää tehdä ilman laskinta. Aikaa on kolme tuntia, ja laskimen saa vasta sitten, kun A-osa on palautettu. Maolin taulukkokirja saa olla mukana myös tässä. Kun A-osa on sitten palautettu, voi aloittaa B-osan tekemisen. B-osa on jaettu kahteen osaan, B1 ja B2. Jaottelu on kutakuinkin niin, että B1:n laskut ovat helpompia ja B2:n enemmän soveltavia ja siten vaikeampia. Molemmissa osissa on 4-5 tehtävää, joista 3 pitää laskea. A-osaan kuuluu 6 tehtävää ja kaikki lasketaan. Yhteensä siis 12 tehtävää. Ei mikään mahdoton määrä, ja kun osa tehtävistä on helpompia, jaksaa aivot tuon verran työstää matikkaa yhdeltä istumalta.

A-osasta saa jo puolet pisteistä, joten siihen kannattaa panostaa. Osuuden tehtävät ovat lyhykäisiä ja koska ne pitää pystyä tekemään ilman laskinta, yleensä myös melko helppoja. Kannattaa siis käyttää aikaa tähän. B-osan tehtäviähän voi katsella jo, vaikka A-osa olisikin käsissä. Laskimen saa vaan vasta sitten kun eka osa on palautettu. A-osaan siis kannattaa panostaa. B-osassa kannattaa olla huolellinen, ja tehdä niin paljon kun vaan osaa. Kuten aiemmin kerroin, myös osittaisista oikeista laskuista saattaa saada pisteitä. Jos et siis tiedä, veikkaa. Miinuspisteitä ei jaella.

Sähköinen reaali II, psykologia

No huh huh, ei voi muuta sanoa. https://lusi-dataviz.ylestatic.fi/yo_kokeet_2018/PS-fi/index.html

Täytyy kyllä tunnustaa, että tämä koe yllätti mut täysin. Olen siis päntännyt, päntännyt, päntännyt ja vielä kerran päntännyt. En niinkään välttämättä koetta silmällä pitäen, mutta ihan yleisesti psykologiasta kiinnostuneena. Noh, olen näin äitinä tietysti lukenut todella paljon kasvatuspsykologiaa, koska se on ajankohtaista ja kiinnostavaa. Kaksi tehtävää kokeessa oli lapsista, ja molemmissa kyseltiin kehityspsykologiasta. En minä vastauksissani välttämättä aivan metsään mennyt kummassakaan, mutta ei kyllä osunut aivan nappiinkaan. Tai ainakin sellainen ”jämäkkyys” ja tietynlainen tiedeperäisyys jäi uupumaan. Mainitsin ehkä oikeita asioita, mutta liian häilyvästi.

Joo, siis kokonaisuutena kokeen ”ylimalkaisuus” yllätti minut täysin. Oletin, että enemmän olisi ollut sellaista ”Selitä motivaatio ja mistä se muodostuu” tai ”kerro ihmisen eri kehitysvaiheista” tai ”mitkä kaikki tekijät säätelevät ihmisen toimintaa” tmv. Mutta kysymykset olivatkin: ”Anna kaksi psykologista selitystä sille miksi paperin repiminen on isästä ja lapsesta hauskaa” ja ohessa aivan hellyyttävä ihana video, joka sai minut hihittelemään ääneen kokeissa. ”Pohdi miten psykologinen tieto auttaa ymmärtämään ihmisten erilaisuutta ja edistää suvaitsevaisuutta.”

Come on!!! Siis ei siinä, tiesinhän minä, että kysymykset edellyttävät enemmän kokonaisuuksien hallintaa, ja kokonaisuudet ovat kyllä hyvin hallussa sinältään. Mutta ne pari muttaa: a) käsitteiden viljely, kun niitä ei missään oikein pyydetä tai edellytetä b) keksi ensin mitä osaat ja mitä haluat käyttää, ja mieti sitten vasta mitä ehkä voisit vastata.

Toisaalta joo, oli enemmän valinnanvapautta ja pystyi keskittymään niiden asioiden käyttämiseen mitä osasi, mutta kyllä minä olin hämmentynyt totaalisesti. Kauhulla siis voin vain jäädä odottamaan tuloksia. Ja tässä kokeessa muuten ehdottomasti olisin kaivannut jo koko lukion käyttämääni metodia: Kirjoita koko teksti ensin käsin, puhtaaksi kirjoita koneelle, muokkaa ja parantele tekstiä samalla. En osaa muutenkaan oikein omia virheitäni löytää, mutta tietokoneen ruudulta se tuntuu aivan mahdottomalta.. :O

Noh, pidetään peukkuja, ettei kukaan muu osannut mitään ja mulle on pakko antaa armosta hyviä pisteitä xD

Enkun pitkä yo sähköisenä, tehty!

https://lusi-dataviz.ylestatic.fi/yo_kokeet_2018/EA-fi/index.html

Okei, täytyy sanoa, että ensin alkuun kokeesta jäi aika katastrofaalinen fiilis. Koe tuntui todella vaikealta ja vaativalta. Aivan liikaa erilaisia tehtävätyyppejä pienelle päälle, varsinkin kun tuollaisia ei juurikaan ole treenannut. Kaikista vaikeimmiksi koin ne, joissa piti jollakin tapaa (erityisesti itse kirjoittaen) täydentää lausetta yhdellä sanalla. Olen ollut noissa aina surkea, mutta vielä vaikeammalta ne tuntuivat yhtäkkiä ja oudokseltaan tuolla sähköisissä kokeissa. Osassa oli monivalintamahdollisuus, osaan piti kirjoittaa sana itse, joko vihjeen perusteella, annetun sanan perusteella tai ihan vain tekemällä itse päätelmiä.

Kuuntelutehtävät olivat ihan kivoja, vaihtelua niihin iänikuisiin harjoituksissa käytettyihin äänityksiin. Tuollaiset enemmän normaalia puhetta noudattavat äänitykset olivat mielestäni helpompia seurata. Eihän minulla ihan kaikki tietenkään oikein mennyt, mutta kuuntelu oli silti kiva. Vaikein tehtävä mielestäni oli se, missä piti luetusta piti osata vastata avokysymyksiin suomeksi. Annetut lukukappaleet olivat todella vaikeita. Mutta kai sieltäkin jotain pisteitä armosta saattaa ropista 😀

Esseetehtävä oli haastava. Aiheet olivat mielestäni lähinnä turhauttavia. Tein omani siitä, miten voi muuttaa maailmaa. Puhe, joka piti pitää muille asukkaille. Noh, sisällöltään varmaan tuohon merkkimäärään nähden (liian lyhyt!) tekstini on ihan ok, mutta en niin menisi vannomaan, että se täyttää millään tapaa puheen kriteerejä, vaikka aloitinkin Dear citizens..

6000 äänestäjästä 5000 oli sitä mieltä, että koe oli melko vaativa tai aivan liian vaikea.

Kaiken kaikkiaan kokeesta jäi fiilis, että laitettiin vähän kaikkia tehtäviä kokeilumielessä, ja katsotaan tämän kokeen perusteella mitä tehtäviä ensi vuonna kannattaa käyttää.

Sähköiset yo-kokeet

Harjoittelua sähköistä koetta varten. Normaalisti käytössä siis pöytäkone. Ja kuten kuvasta näkyy, nettijohto ei ylttänyt kovin mukavaan paikkaan…

Njoo, tänä keväänä ei vielä kaikki kokeet sähköisinä ole, mutta käsittääkseni ensi keväänä jo on. Minulla kuitenkin englanti ja psykologia ovat jo sähköisinä. Normaalisti käytän itse pöytäkonetta ja kokeita varten kannettavahan oli hankittava. Onneksi mieheni sisko lainasi konetta. Olisi se tympinyt kahden päivän takia ostaa kone. Onneksi lainakoneella selvittiin. Konehan pitää siis käynnistää muistitikulta, jossa on Abitti, sähköinen koeympäristö. Tämä oli minulle uusi juttu, ja vaati hieman harjoittelua. Koululta onneksi sai tikun kotiin ja pääsi vähän harjoittelemaan. Ei tarvitse olla sormi suussa kokeessa. Samoin myös oli netissä käytössä alusta, jossa pääsi harjoittelemaan sähköistä koeympäristöä.

Minulle tuo ei sinänsä ollut vaikeaa, koska nettilukion myötä on niin paljon joutunut pelaamaan tietokoneella ja sähköisessä oppimisympäristössä. Koeympäristö ei paljoakaan eronnut koulun oppimisympäristöstä ja siksi melko simppeliä. Oppimisympäristön käyttöä kun on ollut jo yli 4 vuotta aikaa treenata. Tekniset seikat ja jutut aiheuttivat ensin alkuun valtavasti stressiä, mutta olen nyt todennut, että se on turhaa. Koe menee varmasti hyvin ja apua voi aina pyytää, jos tulee teknisiä ongelmia. Aikaa on kuitenkin ihan reilusti, joten se tuskin loppuu kesken.

Sähköisessä kokeessa on nyt kuuntelu sekä kirjallinen koe yhdessä, vaikka ne ennen ovat olleet erikseen. Tämä on toisaalta ihan kiva uudistus, ei tarvitse niin pirun monena päivänä ravata koululla. Toisaalta, käsittääkseni ennen taas kirjalliseen osuuteen oli aikaa enemmän. Mutta olen jo asennoitunut kokeeseen niin, että minulla on ok englanti ja sillä pääsen niin pitkälle kuin pääsen. Osaan kuitenkin sujuvasti keskustella englanniksi ja tulla ymmärretyksi, niin yksi koetulos ei minua masenna. Minähän perhana pystyn lukemaan kokonaisia romaaneja englanniksi! En minä silloin huono voi olla. L:lää ei varmasti ole luvassa, mutta toisaalta ei myöskään I:tä.

Huomenna siis koe ja sen jälkeen voin kertoa paremmin tunnelmia niin englannista kokeessa kuin sähköisestä kokeestakin.

Page 1 of 2

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi