Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Kategoria: Yleinen Page 1 of 2

Tasan viikko koulun alkuun!

No joo, työt tuli tehtyä kunnialla loppuun asti. Stressi haihtui samantien ja olo on ollut suorastaan seesteinen. Muutama päivä meni väsymyksestä palautuessa, mutta taas alkaa elämä voittaa! Eilen ehdin jo vähän konmarittaa meidän kotia (tosin se loppui lyhyeen sopivien laatikoiden puutteeseen…) ja viime viikonloppuna vaihdeltiin vähän huonekaluja sekä tuli tehtyä suursiivous tästä johtuen. Eli on energiaa ja mahdollisuus tehdä taas kotonakin jotain! Suurin stresssi mulla on ehkä ollutkin juuri siitä, ettei energia riittänyt kotona mihinkään. Nyt on energiaa tehdä kodistakin taas siisti.

Joulupukkikin kävi aattona, ja tyttö sai paljon uusia vaatteita joista oli pulaa, mutta löytyi paketeista myös muutama lelukin. Itse sain oman toiveen mukaisesti uuden kirjan ja mies uuden pleikkari-pelin.

Uusi vuosi aloitettiin suunnittelemalla elämäntapamuutosta, mutta toistaiseksi se on ollut työn alla, kun kaapit kummittelee kaikkia herkkuja, joita sinne on tullut haalittua… Tarkoitus olisi kuitenkin aloittaa vähän terveellisempi ruokavalio koko perheen voimin, ihan vain jotta tuo pieni neiti saisi terveellisemmän mallin vanhemmilta. Eihän neiti tähänkään asti herkkuja ole mitenkään överisti saanut, mutta tarjottu malli on sitten kumminkin ollut aika ö-luokkaa…

Koulu alkaa nyt sitten ensi viikon perjantaina, ja en oikein meinaa nahoissani pysyä, kun innolla odotan ekaa koulupäivää! Toisaalta, tyttö aloittaa ensi viikolla myös päivähoidon, ja sitä en odota ihan niin innolla. Ei sillä, uskon kyllä että meidän neidillä ei ole mitään ongelmaa pärjätä päiväkodissa, mutta äidillä on aina ihan omat pelkonsa. Ensinnäkin alkufiiliksenä parin tutustumiskäynnin jälkeen jäi sellainen kuva, että meidän lapsi on ainoa, joka osaa puhua kunnolla. Tietty muut lapset varmasti ovat ujostelleet valtavasti, kun outo täti pölähtää heidän arkirytminsä keskelle ja ovat siksi olleet hiljaisia, mutta siihen on itse vaikeaa suhtautua, kun meidän yltiösosiaalinen lapsi ei paljon ehdi ketään vierastella. Varsinkaan jos on kuitenkin tuttuja ihmisiä ympärillä. Eniten silti pelkään, että meidän pelottavankin hyvin kehittyneelle lapselle tulee taantumia tai vastaavaa kun päiväkoti alkaa. Ei kuitenkaan olisi ensimmäinen kerta kun niin käy. Tai mitäs jos ne tädit siellä ei pärjääkään tuon uhmaisen temperamentti-pakkauksen kanssa? Tai saako hän tarpeeksi lohtua ja huomiota sitä tarvitessaan?

Noh, toivotaan että kaikki menee hyvin. Ja varmasti meneekin, tyttö ainakin on aivan innolla menossa ensi viikolla päivähoitoon. Keskiviikkona aloitetaan 4h hoidolla, tortaina 6h ja perjantaina sitten virallisesti alkaa päivähoito. Perjantaina on 6h hoitoa, mutta seuraavalla viikolla alkaakin jo rankka arki, kun hoitoa on joka päivä 8h ja viemisen ja hakemisen joutuu hoitamaan mummo, kun mulla on pitkät koulupäivät ja miehellä pitkät työpäivät. Joten voin vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin ja tyttö viihtyy hoidossa eikä ongelmia ilmene!

 

Ps. Koulureppu on odottanut jo ainakin viikon pakattuna 🙂

Jouluinen kuvakollaasi

Meidän joulukuusi on tänä vuonna tämän näköinen. Neiti 2v10kk sai ihan itse koristella sellaiseksi kuin tykkää. Osa koristeista on mieheni tekemiä (esim. latvatähti) ja ne ovatkin Super Mariosta tuttuja hahmoja. Osa minun tekemiä, vanhoista kirjoista ja kuumaliimakoristeluista aikaan saatuja. Loput ihan kaupasta ostettuja.

Alla näkee hieman paremmin noita minun tämän vuoden aikaansaannoksia. Ei niin ihmeellisiä, mutta minun taidoillani tehtyinä melkoisen hyviä 😛

Tein ovikranssinkin, mutta ei se vielä oveen ole päätynyt…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja viimoisessa kuvassa minun tekemä kuusi, ja tytön tekemä piparitalo. Mummo teki osat tytön kanssa, mummo rakensi ja tyttö koristeli oman maun mukaan.

Tällaisin jouluisin kuvin toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua. Muistakaahan antaa lapsillenne raitis joulu <3

Me lähdemme tutustumaan nyt päiväkotiin. Tyttö on niin innoissaan ettei nahoissaan pysy ja äiti tahtoo olla kauhusta kankeana ja näkee jo valveillakin painajaisia siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen kun hoito alkaa :O

 

 

 

 

Valmistautumista kouluun

No nyt on kannettava ostettu. On  siis ainakin valmiina, jahka koulut lähtee rullaamaan. Ei sillä kai näin kiire olisi ollut, mutta sattui olemaan hyvä tarjous, ja se oli heti tietysti kannattavaa hyödyntää. Eihän tuo nyt ihan kauhean ihmeellinen kone ole, mutta se täyttää koulukäytön kriteerit. Se toimii ja siinä on paljon

tallennustilaa, joten koneelle mahtuu kaikki koulun aikana tulevat tietostot. Tässä

kannattaa olla tarkka konetta hankkiessa, sillä suurimmassa osassa läppäreistä on nykyään olematon tallennustila, ja pelkät Windowsin päivitykset ovat liikaa. Ulkoisen kovalevyn kanssa tietysti voi pelleillä, mutta se ei tuntunut itselle mieluiselta vaihtoehdolta. Ensimmäisenä tietysti kone täytyi asennella käyttövalmiiksi ja hankkia tekstinkäsittelyohjelmat ym. tarvittavat. Ja aivan varmaa on, että tuo tylsä talvinen taustakuva meni vaihtoon.

Tietenkään pelkkä tietokone ei riitä koulunkäyntiin. Piti ostaa uusia vihkoja, kalenteri, kyniä, mappeja, konseptipaperia ja muuta vastaavaa.  Lukujärjestys julkaistiin ja ensimmäiset viikot on jo tulostettu ja merkattu ylös. Päivähoitopaikka hankittu ja tutustuminen on jo ennen joulua.

Pakko myöntää, että äiti stressaa täällä aivan mielettömästi päiväkodin alkua, ja lapsi ei voisi olla enempää innoisssaan. Äiti näkee painajaisia ja murehtii aamusta iltaan kaikkea mikä voi mennä pieleen ja miten niitä voi ehkäistä. Tilasin tarramonsterista tarrojakin jo ison nipun, että kaikki lapsen vaatteet on helppo merkitä päiväkotia varten. Lapsi sen sijaan on kerinnyt kysymään jo ainakin 500 kertaa, että joko mennään päiväkotiin. Joko minä tänään pääsen? -Ei, kun vasta kuukauden päästä, kun äiti menee kouluun…

Kolmeen kouluun haettu

Tällä kertaa edellisestä vuodesta viisastuneena päätin hakea vain yhteen koulutukseen. Siis sosionomiksi. Unohdetaan yliopisto kokonaan ja keskitytään vain yhteen ammattiin, yksiin pääsykokeisiin.

Hieman kuitenkin valikoimaa laajensin, ja ensimmäiseksi valinnaksi tuli sosionomi-diakoni. En ole sinältään mikään ahkera kirkossa kävijä, mutta uskon kuitenkin. Miksi en siis hyödyntäisi uskoani myös tulevaisuudessa töissä? Osaamista ja ymmärrystä niin uskonnosta kuin kirkon toiminnasta löytyy jo ennestään, kun olen kuitenkin paljon ollut seurakunnan menoissa ja toiminnassa mukana. Lisäksi voi olla ihan mukavaakin vastapainoa kaikille ateistiystävilleni päästä välillä oikeasti keskustelemaan uskon asioista 🙂

Kaksi muuta hakukohdetta olivatkin vain sosionomin ammattiin. Helpointa tässä kuitenkin on, että kaikkiin kolmeen kouluun on yksi ja sama esivalintakoe. Ei siis tarvitse yrittääkäään lukea useampaan pääsykokeeseen. Samalla tavalla kuin viime vuonna sitten jos esivalintakokeesta pääsee läpi, pääsee varsinaiseen valintahaastatteluun. Tämä lienee kuitenkin koulukohtainen, joten pahimmillaan/parhaimmillaan joutuu käymään kolmessa haastattelussa.

Nyt sitten vain kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että johonkin näistä kolmesta vaihtoehdosta pääsisin. Esivalintakokeisiin materiaalit ovat jo ilmestyneet, mutta tulostimestani on muste loppu enkä ole materiaaleja päässyt vielä tulostamaan. Ruudulta en edes viitsi aloittaa lukemista. Toivottavasti tilaamani musteet tulevat pian kotiin asti. Esivalintakoe on 11.10. joten piakkoin pitäisi ennakkomateriaalia päästä lukemaan. Tekstiä ei tainnut olla ihan niin paljoa kuin viime vuonna, mutta 6 kokonaista esseetä/opinnäytetyötä on kuitenkin luettavana, useampi kymmenen sivua. Jos musteet eivät ensi viikolla tule, on lukeminen pakko vain aloittaa sitten ruudulta.

Pitäkäähän peukut pystyssä, kerron lisää lukemisesta ja kokeista jahka sinne asti päästään 😛

Rankkaa arkea

Nyt kun on ollut vähän reilun kuukauden töissä, täytyy sanoa, että meinaa tavallinen arki käydä raskaaksi. Tuntuu siltä, ettei kumpikaan vanhempi oikein ehdi hengähtää, koskaan.

Meillä siis mies on ensin päivän töissä ja minä lapsen kanssa kotona. Ehditään juuri syödä yhdessä ja sitten on minun vuoroni lähteä töihin. Tällä viikolla on ollut vähän vähemmän hektistä, kun miehellä on aamuvuoro ja hän tulee ajoissa kotiin. On ehditty muutakin kuin laittaa ruoka ja vaihtaa vahtivuoroa. Silti täytyy kyllä sanoa, että rankkaa tämä on meille molemmille.

Lapsi taas on ottanut yllättävän raskaasti sen, että äiti on iltaisin poissa kotoa. Vaikka hän ei hetkeäkään ole yksin, valittelee taapero yksinäisyyttään. Leikkikavereita on jatkuvasti ja aina on äiti tai isä kotona, mutta silti hän tuntee itsensä yksinäiseksi. Tämähän saa äidin entistä surullisemmaksi ja syyllisyyden tunnot kasvavat valtaviksi. En tiedä olisiko perinteisempi tapa parempi, jossa lapsi menee päiväksi hoitoon ja illalla molemmat vanhemmat ovat kotona. Vai onko tämä tapa kuitenkin paras lapselle, ja hän reagoisi vielä voimakkaammin päivähoitoon. Ahdistuneena ajattelen eri vaihtoehtoja, ja toivoisin vain, että voisin olla lapseni kanssa kotona iltaisin. Välillä tulee ihan itku, kun muistan, etten taaskaan ole illalla halaamassa lastani ja laulamassa tuutulaulua. Mutta ainakin lapsi saa olla vanhempiensa kanssa, vielä vähän aikaa edes.

Kun aloitin työt, suunnittelin että voisin tämän vuoden olla töissä ja keväällä vasta hakea kouluun. Mutta nyt kun olen reilun kuukauden ollut töissä, muistan liiankin hyvin miksi vihaan siivoojan töitä. Ei minua siivoaminen haittaa, mutta se kiittämättömyys ja riittämättömyyden tunne minkä työssä joutuu kohtaamaan, saa ihmisen kyllä miettimään onko työnteossa mitään järkeä. Siivoojan hommat on aina paikasta riippumatta venytetty äärimmilleen ja lyhyessä ajassa pitäisi ehtiä tekemään ihmeitä. Palkka ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava silloin kun se on TES:n mukainen. Siivoojan työssä kaikki virheet joita inhimilliselle ihmiselle väkisinkin sattuu, huomataan välittömästi mutta pienintäkään kiitosta hyvin tehdystä työstä ei koskaan saa. Usein työ on myös sitä, että työt lisääntyvät hiljalleen huomaamatta, mutta työaika sen sijaan ei koskaan. Vaihtelu sotkun määrässä saattaa päiväkohtaisesti olla valtava, eikä sotkuisimpana päivänä millään ja mitenkään riitä sama työaika, kuin ns. tavallisena päivänä. Silti työaika ei pitene. Ylitöitä on joutunut tekemään paljon ja koska työpäivät eivät ole täysiä, ei myöskään ylitöistä makseta mitään ekstraa. Aina ei siis ihan hirveästi siinä hieman ennen puolta yötä motivoi työnteko. Ja koska työaika on vain osa-aikainen, ei päivään kuulu taukoja. Tosin siitä huolimatta minä käyn tupakan mittaisella. Sen verran nikotiinin orja, että 5h ei mene ilman tupakkaa 😛

Kaikkein eniten kuitenkin työssä ketuttaa se, että vapaapäivät eivät ole koskaan peräkkäin. Yksi vapaapäivä tällöin, toinen sunnuntaina. Olen huomannut, että tässä lapsi jää pahasti tappiolle. Se yksi vapaapäivä menee lepäämiseen ja palautumiseen. Jos olisi se toinen vapaa putkeen, silloin jaksaisi touhuta lapsen kanssa ja tehdä jotain normaalia arkea parempaa. Mutta koska vapaapäivät eivät ole peräkkäin, on lapsen tyydyttävä siihen, että ”elämys” on päästä pihalle. Eihän nuo naperot jatkuvasti mitään ihmeellistä tarvitsekaan, mutta edes välillä olisi kivaa, että voisi lähteä vaikka sienimetsälle, hop Lopiin tai jotain muuta vastaavaa.

Syksyn yhteishaku alkaa 5.9. ja nyt viimeisen kuukauden kannustamana aion todellakin hakea heti uudelleen kouluun. Olen nyt kallistunut jättämään yliopiston hausta kokonaan pois ja panostamaan ammattikorkean hakuun, sosionomiksi. Vaihtoehtoja opintopolusta selattuani olen löytänyt kaksi itseäni miellyttävää vaihtoehtoa. Molemmat ovat monimuotototeutuksia. Toinen on Laurea-AMK:ssa, pääasiassa verkko-opintoina. Toinen taas hieman aiemmasta poiketen Helsingin diakoniaopistossa, jossa painotuksena sosionomin opinnnoissa on diakoniatyö. En ole mikään ”himouskovainen” mutta uskonto on silti aina ollut lähellä sydäntä ja diakonina on jälleen laajemmat mahdollisuudet työllistyä. Lisäksi koen, että diakonina ollaan auttamassa juuri siellä missä on tarve. Usein ihmiset kääntyvät seurakunnan  puoleen ongelmissaan, kun kokevat ettei valtiolta/kunnalta oikeen saa vastakaikua hädässä.

Kun ei kouluun niin sitten töihin!

Njaa, täytyy sanoa, että olen todella, todella pettynyt siitä ettei koulupaikkaa herunutkaan…

Mutta ei se itku auta, toivottavasti valituksi tuli parempia ja yhteiskuntaa hyödyttäviä opiskelijoita. Koen itse, että minulla olisi paljon annettavaa sosionomin tai psykologin ammatissa. Vaikka haaveenani ensin olikin psykologiksi opiskelu, olen alkanut kallistua tuohon sosionomiin enemmin. Ennalta ehkäisevä työ, jotta psykologia ei edes koskaan tarvittaisi, olisi tämän päivän yhteiskunnassa paljon tärkeämpää. Mutta kokeillaan keväällä uudestaan, nyt työn varjolla aloitetaan päivähoitoharjoittelu.

Sain lapselleni paikan perhepäivähoitajalta, ja en todellakaan halua luopua siitä! Nyt onneksi työmarkkinoilta tärppäsi sellainen työ, jossa työtunteja on vähintään 18h ja työajat sopivat päivähoitoon, ei ole tarvetta vuorohoidolle. Edellisessä työssäni olisin tunnin takia tarvinnut vuorohoitopaikan, tai jonkun ihanaisen joka olisi joka päivä hakenut lapsen hoidosta ajoissa. Parempi siis koko perheen kannalta vaihtaa työpaikkaa.

Nyt siis ”palaan juurilleni” ja siivoojan työhön. Ihan mukavaa duuniahan tuo on. Ennen vanhaan ongelma siinä vain oli, että harvoin on paikkoja joissa työaika olisi täysi päivä. Nyt on taas vain plussaa, että työpäivät eivät ole 8h mittaisia. Lapsi saa kevyen alun päivähoitoon ja minä kevyen paluun työelämään.

Syksyn yhteishaussakin voisi muuten olla jotain, mitä hakea. Täytyy elokuun puolella tutustua paremmin tarjontaan syksyn haussa.

Sosiaalialan pääsykokeet 6.6.2018

Jeee! Kutsu tuli! Nämä kutsut ovat koulukohtaisesti lähetettyjä, joten ei pidä säikähtää, jos oma ei vielä ole tullut. Vähintään viikkoa ennen tuota koepäivää kutsut tulevat, eli kiireisimmät koulut voivat lähettää vielä ihan toukokuun lopullakin kutsun.

Tähän varsinaiseen pääsykokeeseen ei onneksi ole mitään ennakkomateriaalia, vaan sinne mennään ns. kylmiltään. Tässä vaiheessa pisteet nollaantuvat, eli esivalintakokeen pisteet eivät jatkoon enää vaikuta, vain ja ainoastaan varsinaisen pääsykokeen.

Laurea-AMK:n pääsykokeet pidetään Tikkurilassa, järjestettiin koulutus missä tahansa. Taas joutuu siis maalainen lähtemään tuonne suureen maailmaan matkustamaan :O Ei, Tikkurila on onneksi vielä ihan helppo Helsinkiin verrattuna. Ja mun iPhonen navi on ainakin sen verran fiksu, että siihen navigoinnin voi valita jalankulkijalle, onneksi. Sen avulla on helppo suunnistaa.

Nyt kieltämättä hieman jännittää nuo kokeet… Mutta jos tässä nyt ensi

Muutto, muutto, muuuuuttto….

n selvittäisiin tästä muutosta ja ylppärijuhlista. Vähän jännittää jo nuo ylppäritkin, kun koko suku tietysti kutsuttu kylään, ja mulla ei ole esittää edes virallista yo-todistusta, koska sen saa vasta valmistumispäivänä jakaa, ja mun kouluun sattuu olemaan useampi sata kilometriä 😛 En viitsi siinä aamulla sitten käydä lakittautumassa todistuksen takia, kun olen aloittamassa juhlia klo 12.00 😛

Mutta eiköhän se hyvin mene, niin muutto, juhlat kuin pääsykokeetkin. Pitäkää toki peukut ja varpaat ristissä kaikkien puolesta 🙂

Yliopistoon en ainakaan lähe…

No siis ei mitenkään…  Saatiin siis uusi asunto, muutto touko-kesäkuun vaihteessa…. Sit valmistujaiset olis 2. 6. Olisihan noita voinut siirtää, mutta päätin että haluan juhlia niitä virallisena päivänä. Ja sukulaiset on muutenkin ihmeissään tämmösestä nettilukiosta, niin tuntuu virallisemmalta edes sitten heille, kun on virallisena päivänä juhlat edes. Joo, tavaroita olen alkanut hirveällä innolla lyödä laatikoihin ja säkkeihin, kaikki mitä ei just nyt tarvita valmiiks vaan jo pakettiin. Alkaa kämppä vaikuttaa autiolta sieltä täältä 😀

Tämähän sitten tarkoittaa taas sitä, että on sitä, tätä ja tota järjesteltävää, nämä ja nuo asiat pitää hoitaa ja pakkaaminenkin pitää suunnitella järkevästi, nyt kun kerta on aikaa. Josta sitten päästäänkin siihen, että eipä ole muuten lukeminen kiinnostanut jämääkään…. Olis yhä edelleen ne 100 sivua tekstiä luettavana sekä puolet siitä matikan kirjasta opiskeltavana. Pääsykoe on 9 päivän päästä. Joten tästä siis johtopäätös, että en oo yliopistoon pääsemässä. Nyt ei oo kyse siitä ettenkö mä voisi lukea ja opiskella, mutta mua ei vaan kerta kaikkiaan huvita. Ehkä on siis parempikin, että en sinne yliopistoon pääse. Siellä tuo opiskelun taso lienee melkoista paljon vaativampaa ja aikaa vievämpää kuin AMKissa. Enkä siis väitä että se AMKissakaan helppoa olisi, mutta ehkä kuitenkin enemmän käytännönläiheisempää.

Sosiaalialan kokeista sain ihan kohtalaiset pisteet, joten nyt jään odottelemaan josko sinne varsinaiseen pääsykokeeseen vielä pääsisi. Toivottavasti sinne ei ole niin paljoa luettavaa 😀 Nyt on kuitenkin pakko pistää tämän hetkinen elämä tulevaisuuden edelle, käytännön asiat kuntoon ja sitten voidaan miettiä vieläkö jotain voisi opiskelun eteen tehdä. Vai täytyykö tyytyä siihe, että lähtee takaisin töihin ilman lisäkoulutusta. Uskon siihen, että se valmis polku mulle on tehty, jota tarvitsee vain seurata. Olkoon se johdattaja sitten kohtalo tahi luoja, mutta tarkoitus tällä kaikella kuitenkin on. Ja nyt on alkanut muutenkin tuntua siltä, että vaikka yliopisto oli mun ykkösvalinta, toi AMK olis enemmän mun juttu.

Pääsykokeisiin meinaan silti mennä, kokemus karttuu. Vieläkään en mitään ymmärrä edellisen vuoden pääsykokeesta joten mun mahikset on aika olemattomat läpäsyn suhteen, mutta olempahan sitten kokeillut. Sitä paitsi, minne tahansa muualle yliopistoon pääsis helpommin kun tonne Helsingin. Joten mun mahikset on muutenkin tosi mitättömät.

Viikonlopun huitelut ja pakkoedistyminen pääsykokeisiin lukemisessa

Onpahan ollut hulinaa tänä viikonloppuna. Tai siltä se ainakin tässä vaiheessa tuntuu, vaikka eipä oikeasti mitään muuta ohjelmaa ollut kuin yhdet synttärit. Jotenkin vain silti tuntuu että koko viikonlopun ajan on ollut niin hirveästi tekemistä ettei mitään ole ehtinyt. Mutta lähinnä tunne johtuu ehkä siitä, että kaikista suunnitelmista huolimatta en ehtinyt lukea juuri ollenkaan pääsykokeisiin. Mieskin kumminkin oli koko viikonlopun kotosalla ja olisin voinut hyvin ottaa sitä omaa aikaa ja keskittyä lukemiseen. Mutta eilen käytiin koko perheen voimin leikkipuistossa, perjantaina kaupassa (miehen iltavuoron jälkeen) ja tänään oli aamusta siivouspäivä ja iltapäivästä kaverin taaperon synttärit.

No, siivottua ainakin tuli! olisipa pitänyt tajuta ottaa sellaiset ennen ja jälkeen kuvat, sillä ihan tässä oman selän takana vallitsi melkoinen kaaos, kun tenavalla on paha tapa raahata kaikki lelunsa omasta huoneestaan tähän minun viereeni aina, kun yritän vähääkään tehdä jotain hommia koneella päivisin. Tässä selkäni takana olis siis sellainen ”lelumeri” ennen siivousta, mutta nyt siinä on vain lattia. Sen verran laitan tuosta kuvaa kuitenkin, että voin esitellä uusimman ja turhimman

Uusi hylly jotta tavarat saa siististi…

ostokseni ikinä…. Ostin (tai no oikeasti ostettiin siis)todella hienon ja upean kirjahyllyn, toisen makkariin arkistohyllyksi ja toisen olkkariin kirjahyllyksi. Hyllyt näytti superkivoilta ja oli vielä kaikin puolin mitoitukseltaan hyvän kokoisia meidän ahtaisiin tiloihin. Monta hyllyä, korkeat ja kapeat. MUTTA!!! Voi prkl että meinaan kirosin, kun aloin näitä minun mappejani ja arkistojani hyllyyn kokoamaan… Hyllyt oli 1-2cm liian matalat, jotta yksikään mappi olisi mahtunut pystyyn… Ja kyllä meinaan syö ihmistä.. Onko tuo nyt muka sitten siistin näköinen? NO EI… Mutta minkäs teet. Ei uutta ainakaan ole varaa hankkia 😀

Otin tässä vielä illan päätteeksi sitten loppuspurtin, kun mieskin meni aamuvuoroviikon takia hirveän aikaisin nukkumaan. Luin yhden pääsykoe-artikkelin loppuun, huimat 5 A4-arkkia. Vielä olisi 51 arkkia luettavana… Eli ensi viikolla pitäisi todellakin alkaa ahkeroida, urakalla. Katsotaan miten suoriudun urakoinnista ;P

Pääsykokeisiin lukemista ja ulkoilua

Pääsiäistunnelmat

Tähän täytyy nyt kyllä ihan ensimmäiseksi laittaa piristyskuva, koska pääsiäisenä ei ehtinyt 😛 Kerrankin onnistuin nappaamaan sellaisen ”idyllisen näköisen kuvan 😀 Narsissi saatiin anopilta, virpojat toi oksat, ja tyttären kanssa askarreltiin hienot rairuohomunat. Näin kaukaa katsottuna ne jopa näyttääkin hienoilta 😀

Mutta heiii, aivan ihanaa, kevät tuli!! Vihdoinkin! Johan sitä on ihka ensimmäisestä syksypäivästä asti odotettu! Mä olen niiiiin kesän lapsi, oon aivan onneni kukkuloilla kun keli on alkanut lämpiämään. Olo on aivan kuin olisi jostain talvihorroksesta oikeasti herännyt. Eilen olisi jopa huvittanut mennä lenkille. Mutta oli lapsen ruoka- ja päiväuniaika, eikä sitä päikkäreitten jälkeen enää sittten huvittanut (meillä ipana siis ei nuku rattaissa, ei ainakaan kunnollisia päikkäreitä). Mutta oltiin me silti heti aamusta ahkeria ja mentiin ulos. Mies tekee iltavuoroa tämän viikon, ja se tarkoittaa sitä, että minä saan nukkua ”myöhään”. Eli niin pitkään kuin nyt nukuttaa.  Mutta koska viimosen kaks vuotta on joutunu heräämään ihmisten aikaan, ei koskaan tuu nukuttua 9:ää pidempään. Eilen ja tänään siis oltiin 9.15 jo ovesta ulkona, minä aamukahvin

Pääsykokeita ja ulkoilua

kanssa ja ipana aamupalan syöneenä ja aamutouhut tehtynä.  Päätin yrittää hyötykäyttää tätä aikaa, jolloin lapsi tekee jotain muutakin, kuin tahtoo äidin joka ikiseen touhuun mukaan. Jostain syystä sisällä mitään ei voi tehdä ilman äitiä, mutta ulkona on kivaa myös jos äiti ei osallistu.  Ilma oli kyllä mitä mainioin tähän touhuun. Itselle ei tullut edes kylmä vaikka vain istuskelinkin. Aurinko lämmitti ja linnut lauloi. Kuulostaa suorastaan idylliseltä!

 

No, todellisuus olikin sitten pikemminkin näin: Laajoja autonomian tukemisen interventiotutkimuksia Muru, laita se pois se on roska! koululiikunnan parissa on toteutettu Älä lähe sinne, kun siellä voi mennä autoja! toistaiseksi Sattuko? Ei hätää, äiti tulee nostaan! Joo, äiti on tässä, ei onneks käyny kuinkaa. No niin, menehän jatkaan leikkiä. vain vähän. Eräs lupaava esimerkki no joo, on tosi hieno käpy! Vie tonne oravia varten odottaan. on kuitenkin Cheonin  joo, ei se haittaa. Anna olla vaan sielä. ja Reeven (2012) joo, se oli varis joka rääky! tutkimus.

Ja tätä tahtia. Sain kun sainkin kahden päivän (4h ulkoilua, 2h molempina aamuina) aikana kaikkiaan 9 A4:sta luettua. Eihän tuo vauhti päätä huimaa, mutta kyllä ne ovat siinä jo edistyneet. Sen päätin jo nettilukion aikana, että tytön päiväunet on täysin mun omaa aikaani, johon ei kuulu opiskelut eikä kotityöt. Joskus se munkin on vaan rentouduttava, ilman että tarvii koko ajan miettiä jotain niin virallista. Iltaisin tuppaa olemaan aivot sen verran solmussa, ettei ne kykene enää prosessoimaan tuollaista tiukan asiallista ja virallista tekstiä. Olen minä pari sivua silloin tällöin iltaisinkin lukenut, mutta kyllä se meinaa olla ettei mitään lukemastaan tajua. Tässä nyt on kuitenkin vielä tasan viikko aikaa lukea kaikki, joten enpä ole huolissani. Kyllä minä siitä selviydyn 🙂

Paha vain, tänään innostuin uudesta projektista. Nimittäin palapelistä. 1000 palan palapeli ja taapero samassa taloudessa :O Yllätyin kuinka hyvin se sujui tänään! Kyllähän neiti koitti tulla vähän ”auttamaan” äitiä, mutta muutaman tiukan käskyn jälkeen suostui jättämään palaset suht rauhaan. Pakko nyt vain mahdollisimman nopeasti koota tämä projekti loppuun asti, vielä kun saan tehdä sitä suht rauhassa. Ja kun onnistun pitämään sen niin, että silmä ei vältä 😀 Voin vain kuvitella näyn, jos taapero saa tuollaisen virityksen kanssa kaksi minuuttia ”omaa aikaa” 😀

Page 1 of 2

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi