Kotiäiti lähtee takaisin kouluun (toivottavasti)

Huh, tässä vaiheessa voin sanoa, että kesäloma todella tuli jo tarpeeseen! Tuntuu, että aivot alkoi oleen jo aika tiltissä, niin sanotusti 😀 Ja minä hullu menin vielä ottamaan kaksi kesäkurssia… Onneksi ne toteutetaan kesäkuun aikana, joten heinäkuun alusta elokuun puoleen väliin on kesälomaa. Tosin niin on tytölläkin päiväkodista, että tiedä sitten onko tuo nyt lomaa niinkään… 😛

Tavoitteena tässä olisi, että kesäkursseilla ja muilla ylimääräisillä kursseilla saisi lyhennettyä opiskeluaikaa vähintään puolella vuodella. Alkaa nimittäin käymään pahasti tämä opiskelijaelämä kukkaron päälle jo näin alkumetreillä. Vaikka näennäisesti kustannukset ei ole kalliit, on ne sitä kuitenkin perheelliselle opiskelijalle. Onneksi tähän köyhyyteen on saanut hyvää harjoitusta kun kotihoidon tuella olin tytön kanssa kotosalla. Silti tuntuu, että silloin meni taloudellisesti paremmin… :O

Ekan lukuvuoden saldona olisi 31 opintopistettä, joista 3 oli ylimääräisiä. Kesäkursseista kertyy vielä 4 op lisää. Eli 210 opintopisteestä 1/6 suoritettu syksyyn mennessä. 7. lukukautta oli alkuperäisessä opintosuunnitelmassa, joten kyllä tästä helposti saa lyhennettyä.

Nää jatkuvat ryhmätyöt mua edelleen tympäsee. Oon niin tottunu tekeen omaan tahtiini ja omalla tavallani hommia, että en oikein tykkää kun joutuu muutkin tekijät ottamaan huomioon. Toisaalta, hyvässä ryhmässä voi olla ihan antoisaakin hommaa ja joihinkin kurssitoteutuksiin ryhmätyöt sopii hyvin. Mutta monessa kurssissa taas tuntuu, että suurin osa asioista jää kokonaan oppimatta, koska oppiminen on jonkun toisen ryhmän diaesityksen tai vastaavan tuotoksen varassa. Eikä kyse ole siitä, etteikö suurin osa muiden ryhmien töistä olisi hyviä ja laadukkaita, mutta diaesityksen lukeminen ei ole läheskään niin opettavaa kuin itse tekeminen ja selvittäminen.

Tämä ryhmäkäytäntö perustunee osittain opetustarkoituksiin, opitaan tekemään kaikenlaisten ihmisten kanssa töitä, koska ei työmaailmassakaan voi työkavereitaan valita. Toisaalta suurin syy kuitenkin lienee säästösyyt. Opettajilla ei ole niin paljoa työtunteja enää, että ehtisivät muutaman ryhmätyön sijaan tarkistamaan jokaisen yksilötyön. Kiitollinen olen myös tästä monimuotototeutuksesta, koska se on itselleni mieluisa tapa opiskella. Vähän päiviä jolloin täytyy olla varaa matkustaa Helsinkiin asti ja voi työskennellä ainakin lähes tulkoon omaan tahtiin. Mutta

totuushan tässäkin, että nämä ovat nykyään ”muotia” ihan vain säästösyistä. Opettajilta pystytään karsimaan paaaaaljon työtunteja.

Noh, nyt kuitenkin kesäisiin tunnelmiin, heti 4 opintopisteen jälkeen.

Joo. Haastetta tällasessa ryhmätyössä oli, mutta meidän ryhmä kyllä suoriutu siitä kunnialla loppujen lopuks! Kokonaisuutena siis tuotettiin 5 hengen ryhmänä 10- sivuinen essee, työhön liittyvä keksitty case-henkilö ja kuvaus hänestä, 4-sivuinen ryhmän toiminnan arviointi teorioineen ja seminaaria varten esitys, joka päädyttiin tekemään näytelmänä.

Aluks oli tosi vaikeeta miettiä, miten ihmeessä tulee tällanen esseetyö ryhmänä onnistumaan, kun kenelläkään ei ollu motivaatiota nähdä päivittäin, että oikeasti istuttais yhdessä alas ja kirjotettais. Eli jaettiin jokaiselle työstä oma osa-alue, jota piti tutkia ja selvittää. Ensimmäinen tapaamiskerta oli kovin ahdistava meille kaikille. Saatiin tehtyä kuitenkin tiimisopimus ja jonkinlainen aikataulutus sekä työnjako. Roolitkin taisi jakaantua jo heti ensimmäisellä kerralla ryhmän sisällä melko selkeästi. Itse otin/sain johtajan roolin ja toimin tiimin neuvottelijana ja ”käskynjakajana”. Sit etäviikoilla jokainen perehty omaan aiheeseensa ja kirjoitti siitä tekstiä. Ohjeena oli että mieluummin liikaa kuin liian vähän. Tässä kohtaa mua epäilytti, mahtaako hommasta tulla mitään, kun oon tottunu tekemään itsenäisesti hommia omalla tavallani. Seuraavalla lähiviikolla kumminkin tavattiin ja kaikilla oli mukavasti tekstiä omasta aiheestaan. Toka tapaamiskerta sujui myös huomattavasti enemmän ryhmähengessä, jokainen itse otti vapaaehtoisesti tehtäviä tehtäväkseen ja porukalla pohdittiin järkevää toimintamallia. Päädyttiin siihen, että yksi teki teksteistämme kokonaisuuden järkevään järjestykseen ja minä sommittelisin ja oikolukisin sekä muokkaisin ja poistaisin tekstiä tarpeen mukaan. Yksi ryhmästä ryhtyi suunnittelemaan seminaariesitystä, toinen johdantoa ja kolmas auttoi muita parhaan mukaan.

Myöhemmin taas etäjaksolla jokainen otti itsenäisesti osioita itselleen (tai pienellä johdatuksella ainakin) ja saatiin työhömme aikaiseksi pohdinta sekä ryhmän toiminnan arviointi. Nyt onkin sitten viimeisiä silauksia vaille molemmat tekstityöt valmiita ja seminaariesitys on seuraavalla lähijaksolla edessä. Katsotaan, ehditäänkö sitä yhtään etukäteen harjoitella, vai täytyykö vetää aivan lonkalta 😛

Mutta alkukankeudesta selvittiin ryhmäksi ja toimivaksi tiimiksi, kahdella tapaamiskerralla sekä whatsapp-ryhmällä. Aika suoritus meiltä kaikilta, etten sanois! Nyt kun työ on paketissa, täytyy sanoa että tässä ryhmätyössä oli kyllä ihan oma viehätyksensä ja se oli ihan antoisaa hommaa. Hyvä näin, sillä seuraavat 3,5 vuotta tehdään melko pitkälti pääasiassa kuulemma ryhmätöitä.. Olen edelleen ehkä hieman yksinäinen susi, mutta en näe enää painajaisiakaan ryhmässä kirjoittamisesta. 🙂

Huh! Oon yhä edelleen suoriutunu tästä ihan kunnialla!

Okei, työtä on ollu pirusti ja kiirettä on koulutehtävien kanssa pitäny. Mua vähän ahdistaa toi, että uusia tehtäviä tulee ennen kun edellisiä ehtii tekemään loppuun. Nettilukion puolella totuin tekeen hommat omaan tahtiin, essee kerrallaan. Nyt onkin sit opettelemista tässä, ettei stressaa itteään hengiltä, vaikka kolme esseetä täytyis saada valmiiks. Ensimmäinen essee piti palauttaa ensin suomen opettajalle (huomatkaa, ei oo enää äidinkielen opettajia), ja sieltä rapsahti punakynää (eli kommentteja ja viittauksia Wordissä, ei oikeeta paperia oo siirretty mihinkää) reilusti. Pilkkuvirheitä ja rinnastuskonjunktioita viljelen mihin sattuu. Muutoin olikin aika hyvä, ei juurikaan kielioppivirheitä. Hyvä minä! Nyt sainkin lähettää tekstini aineopettajan arvioitavaks, ja se kyllä jännittää nii pirusti… Toivottavasti oon osannu kirjottaa tarpeeks akateemista tekstiä!

Joo, tyttären kanssa totesin, että 4h hoidossa kotiviikoilla ei riitä mihinkään. Ehdin just päästä hyvään vauhtiin työskentelyssä kun pitää jo lähteä neiti hakeen kotiin. Onneks sain päätöksen kuitenkin, että hänelle on varattuna täyspäivänen hoitopaikka, joten ilmoitinkin heti, että jatkossa tyttö on joka päivä 6,5h hoidossa. Välipalan jälkeen käyn noutamassa kotiin. Ehdin saada paaaaaljon enemmän aikaseks joka päivä, ja joskus ihan vahingossa jaksan jopa siivotakin 😉 Tyttö onneks on viihtyny tosi hyvin ja kun neuvoteltiin asiasta, hän ehdottomasti halusi pidempiä päiviä hoidossa <3 On se niin iso, ettei äitiä kaipaakaan enää 🙁

”Hienosti” sensuroitu kuva luennolta.

Ens viikolla ois taas lähiviikko, ja luvassa pitkiä ja rankkoja päiviä. Ei todellakaan päivittäin jaksais, mutta tällasina viikon annoksina oikeestaan tosi nautinnollista. Jos en vielä kehunu, niin meillä on tosi hyvä ja kiva luokka, jossa itse viihdyn erittäin hyvin. On täysin eri meininki kun amiksessa tai yläasteella. Kaikki on aikuisia ja osaa jo käytöstavat, eikä kellään oo tarvetta olla kingi ja kiusata muita. Jokainen jo ymmärtää, että yhteistyö on voimaa ja autetaan toinen toisiamme. Ihan huippua! Ja kun opettajatkin on oikeesti ihan eri tasoa kun siellä yläasteella ja amiksessa. Kohtelee opiskelijoita aikuisina, eikä meininki oo yhtään niin tiukkaa. Ja mikä parasta, kukaan ei kato mua kieroon, kun joka ikinen oppitunti haluan istua takarivissä <3 En siks että ei kiinnostais, vaan siks, että tykkään aina kattoa sitä ihmistä joka puhuu, olkoonkin takaraivo tai naama muhun päin. Ja vaikka yleensä oon aktiivinen tunneilla, saan ”vetäytyä omaan rauhaani” jos ei huvita osallistua keskusteluun. Niin, ja tunneilla oikeesti välillä keskustellaan aiheista, ei todellakaan oo mitään kalvosulkeisia kuten joskus muinoin! Luentomateriaalit tuleekin kaikki aina kurssin verkkoympäristöön, joten oon vähän laiskotellu muistiinpanojen kanssa.

Toinenkin essee muuten meni palautukseen kaks päivää sitten. Sen kanssa joutu kans hieman pohtimaan ja pähkäilemään, kun piti esitellä ihmisen kehitysvaiheita ja reflektoida omia kokemuksia. Pelkistä omista kokemuksista ja muistoista ois saanu helposti sen 9 sivua tekstiä, mikä oli annettu sivumäärä. Toisen 9 sivua olis saanu ainakin 10 kertaa sit teoriasta. Mutta onnistuin tiivistään työni 10 sivuun, sitä parempaan en millään pystyny. Katotaan, mitä mieltä opettaja on asiasta…

Tän päivän oonkin aamusta iltaan lukenu ja työstäny tietoo ryhmätyötä varten (taas 2 uutta oppikirjaa luettavana). Pitäis 5 hengen porukalla kirjottaa 9-10 sivun essee, ja en oo koskaan joutunu esseetä kirjottaan edes kaverin kanssa, puhumattakaan porukalla… Että haasteita todella on luvassa. Tehtiin suunnitelma, että jaettiin kysymykset, joihin lähteistä pitää vastata. Jokainen selvittää vastauksen omiin kysymyksiin ja kirjottaa vähän jotain valmista tekstiä. Sit koitetaan porukalla koota siitä yhteinäinen ja selkee teksti. Saa kattoo toimiiko tää tyyli. Mut kun ei porukalla oikein pääse tekemään, kun kaikki asuu eri paikkakunnilla. Tai pääsis kai, jos olis intoa kokoontua vähintään kerran viikossa jossain. Mutta taloudellisista ja teknisistä syistä sovittiin, että jokainen tekee työtä omalla taholla ainakin näin alkuun. Saa kattoo miten saadaan yhteinäinen teksti muodostettua ja ennen kaikkea toimivaks. Mutta oppia ikä kaikki, ens kerralla on jo helpompaa. Näitä ryhmätöitä kun kuulemma on ihan reilusti luvassa koko AMK:n ajan.

Näillä fiiliksillä tällä kertaa. Huomenna kovaa tekstin työstämistä ja ens viikolla taas kouluun!

Okei, VAU! Siis tää koulu ja koulutus on kun tehty mulle! Siinä ne päällimmäiset fiilikset, kun tästä alkujännityksestä ja peloista on jo selvitty yli! Ihan mielettömän upeeta on ollu ekan lähiviikon aikana ja kyllä tää eka etäpäiväkin ihan kivasti suju. Maanantai-tiistai oli pikkunen leiri, jossa itse en kyl yöpyny koska piti olla toimittamassa aamusella lasta päiväkotiin, mutta olin molempina päivinä menossa mukana. Toi leiri oli myös mukava ja autto tutustumaan paremmin ihmisiin kun mitä luokkahuoneessa pystyy. Tekemistä on ja pirusti noin kotonakin mutta se ei tahtia haittaa. Lähiviikot on varmasti tosi rankkoja jatkossakin, koska liki 2h menee jo matkoihin per suunta. Mutta todella loistava opetus ja ihan mahtavia luokkakavereita joten koen tän kyllä vaivan arvoiseks. Ja tuleva ammattikin tuntuu jo nyt ihan omalta <3

Muutamia havaintoja/vinkkejä mitä ekoilta viikoilta keräsin:

1. Bussit. Kannattaa kattella aikataulut tarkkaan ja pitkän matkan bussista vaihdettaessa lähibussiin huomioitava et jos eka onkin vähän myöhässä, ei jälkimmäinen odottele. Ekalla viikolla myöhästyin yhtenä aamuna koska bussi oli myöhässä. JA pysäkkien kanssa kannattaa olla tarkkana. Ekana päivänä jäin yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois ja vajaa kilsa piti juosta koululle että ehti tunnille (no, en ehtiny siltikään kun olin väärässä luokassa ensin..). Kerran kävi myös pitkän matkan bussissa niin että kuski unohtu pysähtyä mun pysäkille. Tai sit se ajatteli että mua ei mun jäätävässä pissahädässä haittaa se puolen kilsan kävely takasinpäin…
2. Reppu ja kuinka pirusti se painaa! Ainakaan tuolla Diakissa ei oo mitään omia lokeroita tmv. (on siellä jokku yleiset mitkä saa koodilla lukkoon mut kukaan ei osannu opastaa niiden käyttöä) vaan reppu kulkee kaikkine tavaroineen koko päivän mukana. Ja pelkkä läppäri painaa jo niin prkl paljon… Eli kannattaa pakata mahdollisimman kevyesti ja uskoa, että ei tarvii koulukirjoja koulussa, vaan ja ainoastaan kotona.
3. Kylmyys/kuumuus. Okei, tällaisina mukavina pakkasaikoina kannattaa miettiä tarkkaan mitä pistää päälle. Pihalla jos joutuu 10-20min odottaan bussia, ehtii syväjäätyä. Mutta jos pukee kunnolla päälle, on sisällä kuuma ja sitten niitä ylimääräsiä vaatteita joutuu kuskaamaan siellä liian painavassa repussa koko päivän. Sama sit taas kesällä kun on hiton kuuma. Onko järkevää ottaa hupparia mukaan kuljeksimaan tai kannattaako laittaa niitä tunkkaisia lenkkareita jalkaan. Puolet päivästä sisällä mutta ulkonakin pitää pärjätä. Kannattaa siis vilkaista niitä sääennustuksia ja varautua.
4. Muistiinpanot. Okei, luennot on todella mielenkiintoisia! Tuntuu, että kyllä mä näin mielenkiintoiset jutut muistan helposti. Vaan kun et muista. Muistiinpanoja kannattaa siis tehdä. Toki kannattaa muistaa myös oma hyöty, ihan kaikkia juttuja ei pysty kirjoittamaan puheen tahtiin ja aivan kaikki tieto ei ole kovin olennaista. Lisäksi kyllä sitä sitten yllättävän paljon muistaa kokonaisia käsitteitä, vaikka nippelitieto olisikin hukassa. Mutta heti ensimmäiseen oppimistehtävään annettiin ohjeistukseksi viitata luentoon, joten tämä aiheuttaa hieman itselleni päänsärkyä..
5. Hyvä opetus. Tai siis suorastaan mahtava! Kannattaa siis käydä ahkerasti luennoilla ja myös kuunnella hyvin. Ei ole luvassa mitään kalvosulkeisia, vaikka varmasti Powerpoint-esityksiä luennon tueksi onkin tarjolla. Jos missaat luennon, pyydä muita oppilaita vähän valaisemaan mitä missasit, koska satavarmasti missasit todella paljon todella tärkeää asiaa.
6. Ilmiöoppiminen. Okei, tämä on sellainen asia, mihin kannattaa perehtyä kun AMK:hon menee. Opet ei annakaan enää suoria tehtäviä kuten: Kirjoita etiikan historiasta essee. Vaan tehtävät ovat enemmänkin tasoa: lue nämä materiaalit ja keksi millaisen työn teet, 7-8 sivua tekstiä. Tähän ilmiöoppimiseen liittyy paljon myös ryhmätyöt ja nämä luennot. Aika erilaista toimintaa kuin mihin amiksessa ja lukiossa totuin.
7. Tietokone. Tämä ostos kannattaa harkita tarkkaan. Kevyt, hyvin toimiva kone on todellakin tarpeellinen jatkuvasti. Monilla tunneilla on mahdollisuus käyttää koulun lainakoneita, mutta ei läheskään aina. Luennon diaesitystä on paljon helpompi seurata omalta koneelta, samoin kurssin etenemistä. Tiedostot saa suoraan koneelle eikä tarvitse miettiä tallentamista tikulle tai Onedriveen. Toki Onedriven käyttö on kyllä myös ihan toimivaa ja nykyaikaista, sekä tiedon tallessa pysymisen kannalta turvallista jos vaikka kone hajoaa tai katoaa. Muistiakin koneessa pitäisi olla ihan reippaasti enkä itse ainakaan haluaisi kantaa ulkoista kovalevyä enää lisäpainona.
8. Aikataulutus ja jatkuva kiireen tunne. Itse ainakin ahdistuin kovasti kun kaikki tieto oli koko ajan levällään. Nyt tässä kauniisti esillä kaikki tarvittavat aikataulut niin lapsen päivähoidosta tehtävien palautukseen ja kirjaston eräpäivään kirjassa. Toinen hyvä vinkki on myös hyvin organisoitu kalenteri joka kulkee mukana niin kotona kuin koulussakin. Ja mikä tärkeintä, on ihan syytä pitää lukujärjestys jatkuvasti saatavilla koulussa. Muuten voi olla melkoisen hukassa kesken päivää, että missäs se seuraava tunti olikaan ja moneltako tunti alkoi. Alkamis- ja päättymisajat kun vaihtelevat eikä tuntien kestotkaan ole aina ihan niin säännölliset. Tämän lisäksi pitää aikatauluttaa kotona vielä lapsen päivähoitoajat (jotka pitää päiväkotiin ilmoittaa 2 viikkoa etukäteen) yhteensopivaksi omien opintojen, miehen työaikojen ja anopin vienti- ja hakumahdollisuuksien kanssa. Parempi siis kirjoittaa kaikki ylös eikä edes kuvitella että itse muistaisi kaiken omassa päässään. Näin vähenee myös stressi kun niitä on helppo tarkistella 🙂
9. Kirjastot ja e-kirjat. Okei, kursseille tarvittavia kirjoja tulee olemaan PAAAALJON! Suunnilleen kaksi kirjaa per kurssi. Joten kellään ei todellakaan ole näitä kaikkia varaa ostaa. Kannattaa siis hankkia kirjastokortti useampaankin kirjastoon. Koululla on oma kirjastonsa, mutta kaikkia kirjoja ei ole tai niitä vain pari kappaletta. Joten meitäkin kun rapiat 40 opiskelijaa, niin kirjoista on huutava pula. Ellibs, taskukirjasto ja Elisa Kirja on käteviä sovelluksia puhelimelle joista e-kirjoja saatavilla. Myös kirjastoissa on paljon e-kirjoja tarjolla. Ja näin kirkon opintojen puolelta, Piplia-sovellus tarjoaa myös Raamatun puhelimeen ihan ilmaiseksi.
10. Ruoka/kahvi. Okei, ruokaan saa Kelan ateriakorvauskortin koulusta, ja tällä kortilla ruoan hinta on vain 2,29 euroa. Siihen nähden että Diak tarjoaa joka päivä 3 eri vaihtoehtoa mistä valita, lisäksi salaatti ja paikan päällä leivottu tuore leipä, on tuo ateria lähes ilmainen ja kannattaa hyödyntää. Kahvi sen sijaan on mielestäni melko kallista. 1,50 kuppi.. Mutta Diakissa on kahvinkeitin jota saa käyttää, joten pistäkäähän luokan kanssa kahvirinkiä pystyyn. Näin mekin teimme. Lisäksi oppilaskunnan tiloissa saa keittää kahvia kun muistaa välillä tiputtaa kolikon kahvikolehtiin. Aikasta mukavaa!

Siinä nyt päällimmäiset mitä tuli mieleen. Nyt olen neljänä päivänä opiskellut

kotosalla ensimmäistä oppimistehtävää varten (6-8 sivua tekstiä, pääaihepiirinä ammatillinen etiikka) joka on juuri tällainen ilmiötyö. Lähdemateriaalia on luentojen ja nettimateriaalien lisäksi 2 oppikirjaa. Tähän mennessä olen saanut 2 sivua tekstiä aikaiseksi, enkä ole hetkeäkään varma onko tekstini käyttökelpoista lopulliseen työhöni, mutta ainakin olen oppinut paaaaljon uutta asiaa! Ja hei, ostakaa minikokoisia post it -lappuja! On helppo merkkailla kirjojen sivuille tärkeitä sivuja! Varsinkin näin kun ei tiedä vielä mikä lopullinen aihe tulee olemaan, on oppikirja helpompi hahmottaa työstövaiheessa, kun on vähän merkannut sivuja joita kannattaa edes harkita käyttää.

Huh, selvisin siitä hengissä! Vaikkakaan en ihan ongelmitta 😀

Ensimmäiseksi olin hieman myöhässä, kun jäin bussista yhden pysäkin liian aikaisin ja jouduin kävelemään siitä koululle… Toiseksi menin väärään luokkaan kun olin tulostanut väärän lukujärjestyksen… Ekan tauon jälkeenkin olin hieman myöhässä, koska kahvilan jono oli aiiiivan liian pitkä ja oli aivan pakko saada juotavaa! Aamutuimaan matkustellessa oli niin kiire etten ehtinyt ostaa mitään ja etukäteen huolella jääkaappiin varastoimani juomapullo on yhä edelleen koskemattomana jääkaapissa…

Mutta alkuvaikeuksien jälkeen kaikki sujuikin paremmin kuin hyvin! Päivä oli oikein mukava, lähinnä tutustumista kouluun, käytäntöihin ja tulevaan. Opettajat tuntuivat mukavilta, koulu viihtyisältä, tutorit loistavilta ja koulukaveritkin todella mukavilta.

Nyt on hallussa kirjastokortti, opiskelijatodistus, matkakortit (tänään kävin ostamassa), kirjautumistunnukset koulun verkkoympäristöihin jne.

Eli kaikki järjestyksessä ja valmiina ensi viikon varsinaista opiskelua varten. Pahin jännitys hävisi kummasti jättäen jäljelle puhdasta innostusta! Ja viikonlopun yli pitäisi malttaa odottaa että pääsee kunnolla opiskeluihin kiinni :O

Noh, sen verran pakko myöntää, että onneksi on tämä monimuotototeutus, koska en todellakaan jaksaisi joka päivä tällaisia 11h koulupäiviä matkat mukaan luettuna. Iltapäivällä varsinkaan bussilla matkustaminen ei ole mitään mukavaa, kun samassa bussissa on muutama muukin matkustaja.. Aamulla on mukavampi, kun on oma penkki repullekin ja saa lukuvalot ja muut. Toki keväämmällä voi pimeäänkin aikaan lukea missä penkissä vain, mutta nyt se ei oikein tahdo täydessä bussissa onnistua kun ei pääse lukuvalojen alle.

Tytöllä on kaksi ekaa päiväkotipäivää sujunut loistavasti, on iso ja reipas tyttö, pärjää hyvin, suorastaan loistavasti. Innolla aamuisin jää päikkyyn ja kamalalla huudolla lähtee sieltä pois, kun ei vielä halua kotiin vaan tahtoisi vielä leikkiä 😀

Eli turhaan on äiti stressannut siitäkin 🙂

Päivän fiilikset 10+!

VAUUUUUU!!!! Siis ihan oikeasti, mä sain koulupaikan!!! Mä oon nyt just niin innoissani, onnellinen, kauhuissani, hermostunu ja ennen kaikkea aivan älyttömän ylpeä itsestäni!

Mä ihan oikeesti tein sen! Mä sain pitkän työn tuloksena opiskelupaikan ja vielä juuri sieltä mihin tällä kertaa ensisijaisesti hain! Aivan mahtavan upea ja mieletön fiilis!!! Siis mä ihan oikeasti onnistuin! Koko ajan jotenkin oli sellainen olo, että kyllä mä sen paikan saan, mutta kun eilen illalla työpäivän aikana oli tullut sähköpostia että minut on hyväksytty hakemaani koulupaikkaan, en ollutkaan enää uskoa silmiäni! Olinhan mä viime keväänäkin ihan varma että saisin koulupaikan.

Mutta nyt mä sain sen! 18.1.2019 alkaa koulu!!! Jes jes jes jes!!!!!!!! Ihan mieletöntä! Mä tein sen! Nyt täytyykin sitten alkaa toteuttaa ensi lukukautta suurella innolla!

Mun täytyy:

• Irtisanoutua töistä
• hankkia lapselle hoitopaikka
• ostaa kannettava tietokone ja vähän kaikkea muutakin koulutarvikkeita
• selvittää matkalippujen ym. hinnat ja hankinta
• Tsekkailla 14.12. julkaistava lukujärjestys
• Valmistautua henkisesti totaalisesti muuttuvaan elämään
• valmistella lapsikin edelliseen

Koulupaikan vastaanotinkin jo ja ilmoittauduin lukukaudelle läsnäolevaksi. Nää on kans kaks aika tärkeetä seikkaa muistaa, muuten katsotaan että olen koulupaikan hylännyt 😀 Ja opintotukihakemuskin lähti jo viime yönä vireille. Vähän jännittää mitenkä mahtaa taloudellisesti taas meidän perhe pärjätä mun opintojen ajan, mutta toisaalta, pärjättiin me kotihoidon tuellakin eletty aika. Opintotuki on kuitenkin omalla kohdallani kutakuinkin saman suuruinen raha. Eli penninvenyttely on jo hallussa, vaikkei se niin innostakaan 😛

Nyt mä kuitenkin yritän hoitaa nämä viralliset asiat ja nauttia tästä uskomattomasta onnistumisen tunteesta! Ja tää mun blogikin taisi saada vihdoin siipiensä alle tuulta, kun tämä kotiäiti tosiaan lähtee takaisin sinne kouluun! 😉

Ja töistä mainittakoon vielä sen verran, että olin koko duunipaikkaan jo aivan loppuunpalanut ja äärimmäisen iso kivi tipahti niin sydämeltä kun hartioiltakin kun sain tietää pääseväni kouluun. Ensi kuun joudun töissä vielä olemaan irtisanomisajan takia, mutta sen kestän vaikka päälleni seisten kun tiedän sen olevan viimeinen tuossa duunissa. Aivan mahtavaa!