Njaa, täytyy sanoa, että olen todella, todella pettynyt siitä ettei koulupaikkaa herunutkaan…
Mutta ei se itku auta, toivottavasti valituksi tuli parempia ja yhteiskuntaa hyödyttäviä opiskelijoita. Koen itse, että minulla olisi paljon annettavaa sosionomin tai psykologin ammatissa. Vaikka haaveenani ensin olikin psykologiksi opiskelu, olen alkanut kallistua tuohon sosionomiin enemmin. Ennalta ehkäisevä työ, jotta psykologia ei edes koskaan tarvittaisi, olisi tämän päivän yhteiskunnassa paljon tärkeämpää. Mutta kokeillaan keväällä uudestaan, nyt työn varjolla aloitetaan päivähoitoharjoittelu.
Sain lapselleni paikan perhepäivähoitajalta, ja en todellakaan halua luopua siitä! Nyt onneksi työmarkkinoilta tärppäsi sellainen työ, jossa työtunteja on vähintään 18h ja työajat sopivat päivähoitoon, ei ole tarvetta vuorohoidolle. Edellisessä työssäni olisin tunnin takia tarvinnut vuorohoitopaikan, tai jonkun ihanaisen joka olisi joka päivä hakenut lapsen hoidosta ajoissa. Parempi siis koko perheen kannalta vaihtaa työpaikkaa.
Nyt siis ”palaan juurilleni” ja siivoojan työhön. Ihan mukavaa duuniahan tuo on. Ennen vanhaan ongelma siinä vain oli, että harvoin on paikkoja joissa työaika olisi täysi päivä. Nyt on taas vain plussaa, että työpäivät eivät ole 8h mittaisia. Lapsi saa kevyen alun päivähoitoon ja minä kevyen paluun työelämään.
Syksyn yhteishaussakin voisi muuten olla jotain, mitä hakea. Täytyy elokuun puolella tutustua paremmin tarjontaan syksyn haussa.