Tänään kävin Tikkurilassa Laurean tiloissa tekemässä varsinaisen valintakokeen. Tai no, ”kokeen”. Kirjallinen osuus kesti tasan neljä minuuttia. Se oli älykkyystesti, jossa oli erilaisia älykkyyttä mittaavia kysymyksiä. Aikaa vastata n. 10 kysymykseen oli tasan 4 minuuttia. Niin moneen piti vastata kuin ehtii. yhtään en tiedä olisiko niihin pitänyt vastata järjestyksessä, mutta itse skippailin surutta kaikki aikaa vievät matemaattiset tehtävät. Ihan vain, koska en osaa päässä laskea kovinkaan nopeasti 40% 42000:sta 😛 ja muita vastaavia.
Toinen osuus oli haastattelu. Huoneessa kanssani samaan aikaan oli 3 muutakin, ja kaikilta kysyttiin sama kysymys, johon vastattiin vuorotellen. Omalla tavallaan oli ahdistavaa vastailla kysymyksiin kaikkien muiden kuullen. Hieman hermostuneena toistin itseäni ja suurempi yleisö teki hetkittäin olon varsin tukalaksi. Toisaalta taas tuollaisessa tilanteessa pääsi helposti osoittamaan sen, että kuuntelin muiden kertomuksia ja seurasin ns. keskustelua.
Viimeinen osio olikin, että meidän piti ryhmässä hetki pohtia, miten edistäisimme eri kansalaisuuksien terveydenhuollon ylläpitoa. Aihe on varmasti herkkä, joten tällä testattiin keskustelutaidon lisäksi varmasti myös ns. korrektiutta ja sopivuutta alalle. Asiakas kun voi työssä kuin työssä olla muutakin kuin kantasuomalainen. Sosiaalialalla ei oikein voi pärjätä, jos on ennakkoluuloinen muita kansallisuuksia kohtaan. Itse taisin keskittyä kulttuurieroista asiallisesti selviämiseen, joten en tiedä miltä se mahtoi kuulostaa. Olisin voinut tarttua kulttuurin sijaan vaikkapa kielimuuriin. Mainitsin toki myös sen, että kaikki muualta Suomeen muuttaneet eivät välttämättä edes tiedä, että suomalainen terveydenhuolto on kaikille avoin, ja se olisi tärkeää tiedottaa.
28.6. mennessä saan tiedon, onko minut hyväksytty koulutukseen vai ei. Jännityksellä vetäydyn siis odottamaan, osuuko valinta minuun vai naapuriin. Hakijamääristä ei toistaiseksi ole vielä mitään hajua, mutta asia selvinnee.
