Huh! Oon yhä edelleen suoriutunu tästä ihan kunnialla!

Okei, työtä on ollu pirusti ja kiirettä on koulutehtävien kanssa pitäny. Mua vähän ahdistaa toi, että uusia tehtäviä tulee ennen kun edellisiä ehtii tekemään loppuun. Nettilukion puolella totuin tekeen hommat omaan tahtiin, essee kerrallaan. Nyt onkin sit opettelemista tässä, ettei stressaa itteään hengiltä, vaikka kolme esseetä täytyis saada valmiiks. Ensimmäinen essee piti palauttaa ensin suomen opettajalle (huomatkaa, ei oo enää äidinkielen opettajia), ja sieltä rapsahti punakynää (eli kommentteja ja viittauksia Wordissä, ei oikeeta paperia oo siirretty mihinkää) reilusti. Pilkkuvirheitä ja rinnastuskonjunktioita viljelen mihin sattuu. Muutoin olikin aika hyvä, ei juurikaan kielioppivirheitä. Hyvä minä! Nyt sainkin lähettää tekstini aineopettajan arvioitavaks, ja se kyllä jännittää nii pirusti… Toivottavasti oon osannu kirjottaa tarpeeks akateemista tekstiä!

Joo, tyttären kanssa totesin, että 4h hoidossa kotiviikoilla ei riitä mihinkään. Ehdin just päästä hyvään vauhtiin työskentelyssä kun pitää jo lähteä neiti hakeen kotiin. Onneks sain päätöksen kuitenkin, että hänelle on varattuna täyspäivänen hoitopaikka, joten ilmoitinkin heti, että jatkossa tyttö on joka päivä 6,5h hoidossa. Välipalan jälkeen käyn noutamassa kotiin. Ehdin saada paaaaaljon enemmän aikaseks joka päivä, ja joskus ihan vahingossa jaksan jopa siivotakin 😉 Tyttö onneks on viihtyny tosi hyvin ja kun neuvoteltiin asiasta, hän ehdottomasti halusi pidempiä päiviä hoidossa <3 On se niin iso, ettei äitiä kaipaakaan enää 🙁

”Hienosti” sensuroitu kuva luennolta.

Ens viikolla ois taas lähiviikko, ja luvassa pitkiä ja rankkoja päiviä. Ei todellakaan päivittäin jaksais, mutta tällasina viikon annoksina oikeestaan tosi nautinnollista. Jos en vielä kehunu, niin meillä on tosi hyvä ja kiva luokka, jossa itse viihdyn erittäin hyvin. On täysin eri meininki kun amiksessa tai yläasteella. Kaikki on aikuisia ja osaa jo käytöstavat, eikä kellään oo tarvetta olla kingi ja kiusata muita. Jokainen jo ymmärtää, että yhteistyö on voimaa ja autetaan toinen toisiamme. Ihan huippua! Ja kun opettajatkin on oikeesti ihan eri tasoa kun siellä yläasteella ja amiksessa. Kohtelee opiskelijoita aikuisina, eikä meininki oo yhtään niin tiukkaa. Ja mikä parasta, kukaan ei kato mua kieroon, kun joka ikinen oppitunti haluan istua takarivissä <3 En siks että ei kiinnostais, vaan siks, että tykkään aina kattoa sitä ihmistä joka puhuu, olkoonkin takaraivo tai naama muhun päin. Ja vaikka yleensä oon aktiivinen tunneilla, saan ”vetäytyä omaan rauhaani” jos ei huvita osallistua keskusteluun. Niin, ja tunneilla oikeesti välillä keskustellaan aiheista, ei todellakaan oo mitään kalvosulkeisia kuten joskus muinoin! Luentomateriaalit tuleekin kaikki aina kurssin verkkoympäristöön, joten oon vähän laiskotellu muistiinpanojen kanssa.

Toinenkin essee muuten meni palautukseen kaks päivää sitten. Sen kanssa joutu kans hieman pohtimaan ja pähkäilemään, kun piti esitellä ihmisen kehitysvaiheita ja reflektoida omia kokemuksia. Pelkistä omista kokemuksista ja muistoista ois saanu helposti sen 9 sivua tekstiä, mikä oli annettu sivumäärä. Toisen 9 sivua olis saanu ainakin 10 kertaa sit teoriasta. Mutta onnistuin tiivistään työni 10 sivuun, sitä parempaan en millään pystyny. Katotaan, mitä mieltä opettaja on asiasta…

Tän päivän oonkin aamusta iltaan lukenu ja työstäny tietoo ryhmätyötä varten (taas 2 uutta oppikirjaa luettavana). Pitäis 5 hengen porukalla kirjottaa 9-10 sivun essee, ja en oo koskaan joutunu esseetä kirjottaan edes kaverin kanssa, puhumattakaan porukalla… Että haasteita todella on luvassa. Tehtiin suunnitelma, että jaettiin kysymykset, joihin lähteistä pitää vastata. Jokainen selvittää vastauksen omiin kysymyksiin ja kirjottaa vähän jotain valmista tekstiä. Sit koitetaan porukalla koota siitä yhteinäinen ja selkee teksti. Saa kattoo toimiiko tää tyyli. Mut kun ei porukalla oikein pääse tekemään, kun kaikki asuu eri paikkakunnilla. Tai pääsis kai, jos olis intoa kokoontua vähintään kerran viikossa jossain. Mutta taloudellisista ja teknisistä syistä sovittiin, että jokainen tekee työtä omalla taholla ainakin näin alkuun. Saa kattoo miten saadaan yhteinäinen teksti muodostettua ja ennen kaikkea toimivaks. Mutta oppia ikä kaikki, ens kerralla on jo helpompaa. Näitä ryhmätöitä kun kuulemma on ihan reilusti luvassa koko AMK:n ajan.

Näillä fiiliksillä tällä kertaa. Huomenna kovaa tekstin työstämistä ja ens viikolla taas kouluun!