Kuukausi: marraskuu 2018

Hieman meinasi epätoivo iskeä näiden pääsykokeiden(valintakokeiden) suhteen, kun edellisenä iltana töissä meni puoleen yöhön asti, ja valintakoe-tilaisuudessa piti olla paikalla viimeistään klo 7.30.

Tämähän tarkoitti herätystä 5.00 ja yöunia ehti kertyä kaikki 4h. Noh, yllättävän pirteänä olin aamutuimaan. Kellojen soidessa lapsi nukkui vielä autuaasti ja arjen outoa luksusta sai heti aamusta, kun aamukahvin sai juoda kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Tai no, rauha ny kiireisenä aamuna on vielä suhteellinen käsite, mutta normaaliin verrattuna kovinkin rauhallista oli 😀

Bussilla siis kohti Helsinkiä ja Helsingissä oli tarkoitus jatkaa paikallisbussilla eteenpäin, mutta arvioin turhan kireäksi vaihtoajan itselleni enkä ehtinyt siihen bussiin jota alunperin suunnittelin. Uskaltamatta ottaa riskejä myöhästymisestä väärään bussiin hyppäämisen takia hyppäsin taksin kyytiin rautatieasemalta.

Kalasatamassa sijaitseva DIAK tuntui olevan ikuisuuden matkan päässä, vaikka todellisuudessa matkaa rautatieasemalta oli noin 6 kilometriä. Paikalle päästyäni väkeä oli odottamassa jo suuri määrä, joten ei ollut vaikeaa arpoa mistä kuuluu mennä sisälle 🙂

Infotilaisuus heti alussa oli hyvin järjestetty ja oli helppo osallistua kokeeseen kun tiesi kaiken mitä luvassa oli. Minulla kävi tuuri kun olin jo ennen klo 11 valmis lähtemään kotiin koska kaikki aikataulut olivat minun puolellani.

Varsinainen valinta aloitettiin kirjallisella osuudella. Puoli tuntia aikaa kirjoittaa essee aiheesta: Missä sosiaalialan työssä näet itsesi tulevaisuudessa ja minkälaista osaamista kyseinen työ vaatii? Esseet ovat oma vahvuuteni ja niiden tuottaminen on minulle helppoa. Aikaa kirjoittaa oli 30 min ja olin valmis jo 20 min jälkeen. Mielestäni esseestäkin tuli hyvä ja tavoitteita täyttävä. Tässä kokeessa kerrottiin jopa mitä varten tällainen essee piti kirjoittaa. Sillä testattiin tietenkin riittävää suomen kielen taitoa mutta myös mitattiin omia motivaatioita, innostusta ja halua suuntautua alalle.

Kirjallisen osuuden jälkeen aloitettiin ryhmäkeskustelut. Minulla kävi tuuri, ja oma ryhmäkeskusteluni oli heti ensimmäisenä. Odotteluaikaa oli vain vajaa puoli tuntia ja pääsin jo hieman etukäteen myös juttelemaan niiden henkilöiden kanssa joiden kanssa ryhmäkeskustelu oli tarkoitus suorittaa. Ryhmäkeskustelussa meillä oli kolme keskusteluteemaa, joista jokaiseen kuului yksi tai kaksi kysymystä. Viime vuoteen verrattuna keskutelunaiheet olivat myös varsin helppoja. Ensimmäisessä teemassa esittelimme itsemme ja kerroimme miksi olemme hakeneet tälle alalle. Toisessa teemassa taas keskustelimme hieman jo esivalintakokeiden ennakkomateriaaleista valituista aiheista, joten aihe oli kaikille ennestään tuttu. Viimeisenä aiheena taas oli arvioida omaa keskusteluamme ja antaa palautetta itsellemme ja toisillemme.

Kun vertasin tätä ”koetta” ja viime kevään ”koetta”, jäi tästä jälkimmäisestä sellainen fiilis, että hakijoita on oikeasti ajateltu, tilaisuus on pyritty tekemään kaikille helpoksi ja miellyttäväksi. Siinä missä viime kevään kokeen oli tarkoitus karsia heikoimmat joukosta pois. Epävarmuutta, sekavuutta jne. kun taas nytten kaikki oli tehty miellyttäväksi ja helpoksi.

Ja voi henkilökunta! Olisi todella nautinto päästä tuonne kouluun opiskelemaan! Aivan mahtavan oloista henkilökuntaa! Hymyileviä ja ystävällisiä ihmisiä! Mahtavaa!

Törmäsin jopa valintakokeiden aikana yhteen tuttuunkin, mitä en olisi uskonut. Toivottavasti hänelläkin kokeet sujuivat hyvin ja hän sai yhtä paljon innostusta ehkä alkaviin opintoihin kun itse sain! 🙂

29. päivä saa jo tietää osuiko valinta kohdalle vai ei. Hakijoita samaan koulutukseen kanssani oli vain 65, ja sisään otetaan 25. Joten mahdollisuudet ovat viime vuoteen verrattuna paljon paremmat. Nyt siis viimeinen rutistus niiden peukkujen kanssa, ja toivotaan että reissu oli kannattava ja tammikuussa olen opiskelija!!!