VAUUUUUU!!!! Siis ihan oikeasti, mä sain koulupaikan!!! Mä oon nyt just niin innoissani, onnellinen, kauhuissani, hermostunu ja ennen kaikkea aivan älyttömän ylpeä itsestäni!

Mä ihan oikeesti tein sen! Mä sain pitkän työn tuloksena opiskelupaikan ja vielä juuri sieltä mihin tällä kertaa ensisijaisesti hain! Aivan mahtavan upea ja mieletön fiilis!!! Siis mä ihan oikeasti onnistuin! Koko ajan jotenkin oli sellainen olo, että kyllä mä sen paikan saan, mutta kun eilen illalla työpäivän aikana oli tullut sähköpostia että minut on hyväksytty hakemaani koulupaikkaan, en ollutkaan enää uskoa silmiäni! Olinhan mä viime keväänäkin ihan varma että saisin koulupaikan.

Mutta nyt mä sain sen! 18.1.2019 alkaa koulu!!! Jes jes jes jes!!!!!!!! Ihan mieletöntä! Mä tein sen! Nyt täytyykin sitten alkaa toteuttaa ensi lukukautta suurella innolla!

Mun täytyy:

  • Irtisanoutua töistä
  • hankkia lapselle hoitopaikka
  • ostaa kannettava tietokone ja vähän kaikkea muutakin koulutarvikkeita
  • selvittää matkalippujen ym. hinnat ja hankinta
  • Tsekkailla 14.12. julkaistava lukujärjestys
  • Valmistautua henkisesti totaalisesti muuttuvaan elämään
  • valmistella lapsikin edelliseen

Koulupaikan vastaanotinkin jo ja ilmoittauduin lukukaudelle läsnäolevaksi. Nää on kans kaks aika tärkeetä seikkaa muistaa, muuten katsotaan että olen koulupaikan hylännyt 😀 Ja opintotukihakemuskin lähti jo viime yönä vireille. Vähän jännittää mitenkä mahtaa taloudellisesti taas meidän perhe pärjätä mun opintojen ajan, mutta toisaalta, pärjättiin me kotihoidon tuellakin eletty aika. Opintotuki on kuitenkin omalla kohdallani kutakuinkin saman suuruinen raha. Eli penninvenyttely on jo hallussa, vaikkei se niin innostakaan 😛

Nyt mä kuitenkin yritän hoitaa nämä viralliset asiat ja nauttia tästä uskomattomasta onnistumisen tunteesta! Ja tää mun blogikin taisi saada vihdoin siipiensä alle tuulta, kun tämä kotiäiti tosiaan lähtee takaisin sinne kouluun! 😉

Ja töistä mainittakoon vielä sen verran, että olin koko duunipaikkaan jo aivan loppuunpalanut ja äärimmäisen iso kivi tipahti niin sydämeltä kun hartioiltakin kun sain tietää pääseväni kouluun. Ensi kuun joudun töissä vielä olemaan irtisanomisajan takia, mutta sen kestän vaikka päälleni seisten kun tiedän sen olevan viimeinen tuossa duunissa. Aivan mahtavaa!