Heipä hei vain!
Minähän se siinä. En kovin selfie-mestari 😛
Olen tällainen hieman omalaatuinen, pöhkö ja pääasiassa ihan mukava 31-vuotias nainen. Olen siis kotiäiti, 2-vuotias taapero tuhisee unissaan viereisessä huoneessa. Tämän blogin ei niinkään ole tarkoitus kertoa lapsiarjesta, vaan siitä millä ilveellä sitä ihminen jaksaa sitten opiskella, kun on se lapsi.
Olen nyt siis ollut kotona lapseni kanssa koko ajan. Aloitin jo vuonna 2013 opinnot nettilukiossa (http://nettilukio.fi/nettilukio_etusivu) ja koska tuolloin olin työttömänä, lapsettomana ja asuinkin vielä keskellä ei mitään ilman autoa, oli minun aivan pakko saada päiviini jotain oikeaa, jotain järjissään pitävää. Jotain, mikä olisi oikeasti järkevää ja hyödyllistä, kun kerta töitä ei tahtonut löytyä. Ajattelin ensin, että etsisin jonkun kielikurssin netistä, varmasti löytyisi ilmainen tai kohtuuhintainen jostakin. Törmäsin kuitenkin nettilukioon, ja innostuin välittömästi.
Nuorempana nuo opinnot eivät minulle maittaneet, oli tärkeämpää hengailla kavereiden kaa, näyttää reteeltä ja haistattaa opettajalle pitkää p**kaa. Onneksi sitä jossain vaiheessa vähän viisastui.. No, laitoin siis hakemuksen nettilukioon, ja jo seuraavalla viikolla olin opiskelija. Tai no, en virallisesti, mutta epävirallisesti. Nettilukiossa siis ei täytä opiskelijan edellytyksiä, ja opintotukea ei esim. saa. Jos suorituksia kuukaudessa ei ole liikaa, työttömyyskorvauksille sen sijaan ei ole estettä. Ja no, ei myöskään kotihoidon tuelle.
Mutta siis vau, oli mahdollista oikeasti suorittaa koko lukion oppimäärä, ihan vain kotona. Noh, eihän se ihan niin helppoa ja ruusuista ole, kuin voisi noin äkkiseltään kuvitella, mutta kovalla työllä ja suurella innolla tein ensimmäisenä vuonna huimasti lähes 20 kurssia. Noo, sitten muutinkin nykyisen mieheni kanssa ihmisten ilmoille, joten sosiaaliset suhteet alkoivat viedä aikaa. Sain myös osa-aikaisen työn ja väkisin sekin söi opiskeluaikaa ja energiaa. Opiskelutahti siis hiipui, mutta kyllä edelleen jatkoin opintojani ja sain kursseja suoritettua. Toisen vuoden aikana tein ehkä n. 10 kurssia. Alettiin siis olla jo voiton puolella. Lukion pakolliseen oppimäärään aikuisena kuuluu 44 kurssia, mutta kokonaisuudessaan olen suorittanut niitä kyllä aikas paljon enemmän. Noh, sitten koitti se suuri muutos, ja huomasin olevani raskaana. Tätä oli kyllä suunniteltu ja tarkoituksella yritetty, mutta kyllä se vaan silti rysähti ”vasten kasvoja” kuin jostain mahdottomasta ulottuvuudesta. Vaikka se oli suunniteltu raskaus, tuli se silti täytenä yllätyksenä.
Eipä siinä, minusta oli siis tulossa äiti. Onneksi vielä olisi 9 kuukautta aikaa. Muutaman viikon opiskelinkin äitiyttä ja lapsiarkea, kaiken mitä netti vain suostui paljastamaan. Sitten sainkin jo huomata, että enää ei paljon jaksaisi opiskella. Jatkuva paha olo vei ensin keskittymiskyvyn ja myöhemmin loppumaton, totaalinen ja lamaannuttava väsymys. Olisin voinut vain nukkua. Kroppa ei toiminut, mieli ei jaksanut ja jalat eivät kantaneet. Siis oikeasti, minun piti pysähtyä 400m kauppamatkalla lepäämään, kun en yhdellä rykäisyllä jaksanut kävellä perille asti. Hullua… Mutta raskaus vei kaikki voimani, ja taisin koko 9kk aikana onnistua taistelemaan yhden keskeneräisen kurssin loppuun. Ja noh, sitten edessä olikin jo vauva-arki. Eikä ongelma niinkään ollut se, etteikö olisi ehtinyt opiskella, mutta kyllä sitä kun heräsi joka yö 5 kertaa tasan 2h välein syöttämään lasta ensimmäisen kuukauden, seuraavan kuukauden 3h välein ja senkin jälkeen vielä 2kertaa yössä, niin ei varmaan ole kovin vaikeaa uskoa, ettei aivot enää kerta kaikkiaan kyenneet minkäänlaiseen järkevään toimintaan.
Tästä tulikin sitten vuosi, etten suorittanut yhtään mitään. Kun lapsi oli vuoden ikäinen, aloin hiljalleen palata takaisin oppikirjojen ja kurssimateriaalien pariin. No, nythän minulla olikin kävelevä, touhuava ja tekevä taapero. Välillä onnistuin opiskelemaan päiväunien aikaan, välillä puolisen tuntia leikkikehän avulla. Lapsi leikkikehään ja itse viereen vihkon ja tabletin kanssa. No jaa, sitten taapero olikin jo 1,5v ja ei viihtynyt enää leikkikehässä, hetkeäkään. Eikä yksin. Eikä omissa puuhissaan. Eikä antanut äidin tehdä mitään omaa. Mentiin siis seuraavat puoli vuotta sillä, mitä muut antoivat minulle aikaa, tai sinä aikana, kun lapsi nukkui. Onneksi kursseissa tosiaan oltiin jo voiton puolella, joten tarvittiin enää loppurutistus. Opintoni vaan olivat jo venyneet niin, että piti vaihtaa välissä aineopiskelijaksi, koska 4v opintoaika täyttyi. Tein siis viimeiset kurssit sisulla, tappelemalla ja lyhyillä yöunilla.
Nyt kuitenkin tappelut on tapeltu! 55 suoritettua kurssia kaikkiaan. Näistä monet on koulukohtaisia, esim. abikursseja tai valinnaisia kursseja, mutta on ns. oppiaineitakin tullut opiskeltua enemmän kuin on pakko. Yo-kokeista olen tehnyt jo äidinkielen molemmat osiot. Vielä on enkku, psyka ja matikka edessä. Kirjoituksista voisinkin laittaa ihan erillistä postausta.
Mutta siis, luvassa olisi painimista ensin yo-kokeiden, sitten pääsykokeiden ja toivon mukaan vielä jatko-opintojen kanssa. Kerron kuinka lapsiarki vaikuttaa opiskeluun ja millaista äidin opinnot ylipäätään on tuolla nuorempien keskellä. Jos siis sinne asti päästään! Pitäkää siis peukkuja!
