Kategoria: Pääsykokeet Page 1 of 2

Hieman meinasi epätoivo iskeä näiden pääsykokeiden(valintakokeiden) suhteen, kun edellisenä iltana töissä meni puoleen yöhön asti, ja valintakoe-tilaisuudessa piti olla paikalla viimeistään klo 7.30.

Tämähän tarkoitti herätystä 5.00 ja yöunia ehti kertyä kaikki 4h. Noh, yllättävän pirteänä olin aamutuimaan. Kellojen soidessa lapsi nukkui vielä autuaasti ja arjen outoa luksusta sai heti aamusta, kun aamukahvin sai juoda kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Tai no, rauha ny kiireisenä aamuna on vielä suhteellinen käsite, mutta normaaliin verrattuna kovinkin rauhallista oli 😀

Bussilla siis kohti Helsinkiä ja Helsingissä oli tarkoitus jatkaa paikallisbussilla eteenpäin, mutta arvioin turhan kireäksi vaihtoajan itselleni enkä ehtinyt siihen bussiin jota alunperin suunnittelin. Uskaltamatta ottaa riskejä myöhästymisestä väärään bussiin hyppäämisen takia hyppäsin taksin kyytiin rautatieasemalta.

Kalasatamassa sijaitseva DIAK tuntui olevan ikuisuuden matkan päässä, vaikka todellisuudessa matkaa rautatieasemalta oli noin 6 kilometriä. Paikalle päästyäni väkeä oli odottamassa jo suuri määrä, joten ei ollut vaikeaa arpoa mistä kuuluu mennä sisälle 🙂

Infotilaisuus heti alussa oli hyvin järjestetty ja oli helppo osallistua kokeeseen kun tiesi kaiken mitä luvassa oli. Minulla kävi tuuri kun olin jo ennen klo 11 valmis lähtemään kotiin koska kaikki aikataulut olivat minun puolellani.

Varsinainen valinta aloitettiin kirjallisella osuudella. Puoli tuntia aikaa kirjoittaa essee aiheesta: Missä sosiaalialan työssä näet itsesi tulevaisuudessa ja minkälaista osaamista kyseinen työ vaatii? Esseet ovat oma vahvuuteni ja niiden tuottaminen on minulle helppoa. Aikaa kirjoittaa oli 30 min ja olin valmis jo 20 min jälkeen. Mielestäni esseestäkin tuli hyvä ja tavoitteita täyttävä. Tässä kokeessa kerrottiin jopa mitä varten tällainen essee piti kirjoittaa. Sillä testattiin tietenkin riittävää suomen kielen taitoa mutta myös mitattiin omia motivaatioita, innostusta ja halua suuntautua alalle.

Kirjallisen osuuden jälkeen aloitettiin ryhmäkeskustelut. Minulla kävi tuuri, ja oma ryhmäkeskusteluni oli heti ensimmäisenä. Odotteluaikaa oli vain vajaa puoli tuntia ja pääsin jo hieman etukäteen myös juttelemaan niiden henkilöiden kanssa joiden kanssa ryhmäkeskustelu oli tarkoitus suorittaa. Ryhmäkeskustelussa meillä oli kolme keskusteluteemaa, joista jokaiseen kuului yksi tai kaksi kysymystä. Viime vuoteen verrattuna keskutelunaiheet olivat myös varsin helppoja. Ensimmäisessä teemassa esittelimme itsemme ja kerroimme miksi olemme hakeneet tälle alalle. Toisessa teemassa taas keskustelimme hieman jo esivalintakokeiden ennakkomateriaaleista valituista aiheista, joten aihe oli kaikille ennestään tuttu. Viimeisenä aiheena taas oli arvioida omaa keskusteluamme ja antaa palautetta itsellemme ja toisillemme.

Kun vertasin tätä ”koetta” ja viime kevään ”koetta”, jäi tästä jälkimmäisestä sellainen fiilis, että hakijoita on oikeasti ajateltu, tilaisuus on pyritty tekemään kaikille helpoksi ja miellyttäväksi. Siinä missä viime kevään kokeen oli tarkoitus karsia heikoimmat joukosta pois. Epävarmuutta, sekavuutta jne. kun taas nytten kaikki oli tehty miellyttäväksi ja helpoksi.

Ja voi henkilökunta! Olisi todella nautinto päästä tuonne kouluun opiskelemaan! Aivan mahtavan oloista henkilökuntaa! Hymyileviä ja ystävällisiä ihmisiä! Mahtavaa!

Törmäsin jopa valintakokeiden aikana yhteen tuttuunkin, mitä en olisi uskonut. Toivottavasti hänelläkin kokeet sujuivat hyvin ja hän sai yhtä paljon innostusta ehkä alkaviin opintoihin kun itse sain! 🙂

29. päivä saa jo tietää osuiko valinta kohdalle vai ei. Hakijoita samaan koulutukseen kanssani oli vain 65, ja sisään otetaan 25. Joten mahdollisuudet ovat viime vuoteen verrattuna paljon paremmat. Nyt siis viimeinen rutistus niiden peukkujen kanssa, ja toivotaan että reissu oli kannattava ja tammikuussa olen opiskelija!!!

Jes jes jes jes!!!

6.11. olis siis valintakoe, tai oikeammin valintahaastattelu. Nyt jännittää taas.

Mä niiiiiiin toivon nyt, että mä pääsisin sinne kouluun! Kaikki palaset loksahtelis paikalleen, kun koulupaikka ois mun!

Tänään just keskustelin mahdollisista tulevista työpaikoista äitini kanssa, ja jotenkin jo ihan innoistuin tulevista töistä! Kun nyt ensin pääsis sinne kouluun ja sais ton ammattitaidon! Eli Helsinkiin olis suunta sit valintakoepäivänä, paikalla pitää olla jo 7.30 joten kotoa täytyy lähteä kukonlaulun aikaan. Mutta toivotaan että olis tuottelias reissu edes, niin ei harmita aikanen aamu 😀 Ja jos kouluunkin pääsen, oletettavasti lähipäivät alkaa 8.00 niin tuleepahan reenattua sitäkin jo valmiiks.

Sitähän en tiedä vielä, kuinka paljon tossa koulutusessa olis lähipäiviä, kuinka paljon verkko-opetusta ja kuinka paljon itsenäistä opiskelua. Mutta kun ei yöhön asti tarvis notkua töissä, ei noi aikaiset aamutkaan enää oo ongelma. Sillon nuorena ne oli… Ja mulla on onneks mun oma mahtava ”piristeeni”, Foreverin vitamiinilisä Argi+. Kultaakin kalliimpaa aamu-uniselle äitille 😀

Mut hei, jos ne ei vielä oo pystyssä, niin nyt ne kaikki sormet ja varpaat pystyyn tsemppaamaan mua, että valintakokeet menis hyvin!

Taisi mennä koe ihan kohtalaisesti, kun omien laskujen mukaan pisteitä tuli 48,8. Viime keväänä (https://www.diak.fi/wp-content/uploads/2018/06/Hakijam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4t-ja-alimmat-pisterajat-hakukohteittain_kev%C3%A4t2018.pdf) haastatteluun oli päässyt samaan koulutukseen kun oma ykkösvalintani jo 35,1 pisteellä.

Että oletettavasti ainakin ykkösvalintaani pääsen jatkoon. Toki nämä ovat varmaan joka vuosi erilaiset, nämä pisterajat siis. Varmaankin katsotaan ensin minkälaisia pisteitä on saatu ja niistä lyödään sitten sopiva raja. Mutta uskoisin, että ainakin varsinaiseen valintahaastatteluun pääsen vähintään yhteen kouluun.

Edellisessä esivalintakokeessa sain mielestäni jonkun n. 53 pistettä, joten ei tämänkertainen pisteytys paljoa jäänyt alle. Nyt sitten pitäisi miettiä miten voin valmistautua valintahaastatteluun. Edelleenkin ongelmani on, etten tiedä kuinka paljon pisteitä jaetaan älykkyystesti-osiosta ja kuinka paljon sitten haastatteluosiosta. En myöskään yhtään tiedä millaisia vastauksia haastattelussa haetaan, koska en viime keväänäkään kokenut olevani milllään tapaa huono valinta, mutta silti päädyin varasijalle 72. Joko massasta pitää pystyä erottumaan tosi hyvin tai sitten vastauksista haetaan jotain tiettyä, jota vastauksissani osannut osoittaa. Älykkyystestissä en usko huonoja pisteitä saaneeni. Tai sitten kysymyksiin olisi pitänyt vastata esitysjärjestyksessä. Itse jätin muutaman kysymyksen väliin ja tein ne mitä osasin suoralta kädeltä vastata.

Mutta tänä vuonna paremmalla onnella ja kokemuksella. Nyt ei ainakaan tarvitse kauhuissaan miettiä mitä on luvassa, koska tiedän sen jo.Toivottavasti jokin näistä kolmesta koulutuksesta tärppäisi ja pääsisin tammikuussa opiskelemaan!

Taas on aika päntätä esivalintakokeisiin. Esivalintakokeet noudattavat samaa kaavaa kuin viime vuonnakin. Matikkaosio, äikkäosio, enkkuosio ja ennakkomateriaaleista koostuva osio. Ennakkomateriaalia tänä syksynä oli samat 6 artikkelia kuin viime keväänäkin. Erotuksena vain se, että artikkelit ovat mielestäni huomattavasti lyhyempiä kuin viime keväänä. Ehkä se saattaa tuntua vain siltä, kun ei ole niin paljoa kaikkea muutakin luettavaa. Nyt siis kun haen kolmeen sosionomi-koulutukseen, on kaikkiin kolmeen kouluun sama esivalintakoe.  Ja tietenkään nyt ei ole yo-kirjoituksia kaiken lisäksi.

Tämän syksyn kokeisiin tuntuu olevan näin äitinäkin helpompi valmistautua, kun lapsi on jo puoli vuotta isompi. Viime keväänä lukemisesta ei tahtonut päivisin tulla lapsen kanssa mitään, kun äidin huomiota tarvittiin taukoamatta. Nyt napero leikkii pihallakin jo ihan omissa oloissaan, tai sitten kavereiden kanssa kuten kuvanottohetkelläkin (kaveri vaan ei näy kuvassa, oma lapsi tuolla keinun luona näkyvissä). Aloitin lukemisen, ja ehdin muutamalla katseen nostolla lukemaan ensimmäisen artikkelin kokonaan. Puolessa vuodessa lapsi on kehittynyt siis melkoisen itsenäiseksi ja äitiriippuvuus ei ole enää niin radikaalia. Tänään ajattelin lukea pari artikkelia lisää, kun tenava on yökyläilemässä mummolassa ja tulee vasta iltapäivällä kotiin.

Arki on nyt huomattavasti helpompaa kuin viime keväänä. Se on mielenkiintoista, miten paljon muutama kuukausi vaikuttaa lapsen kehityksessä. 2-vuotias on vielä hyvin äidissä kiinni, mutta 2,5-vuotias kaipaa kavereita ja touhua. Uudessa pihapiirissä onneksi on paljon muitakin lapsia ja leikkikavereita riittää. Paitsi hiljaisemmaksi on nyt käynyt, kun koulut ja päiväkodit ovat taas alkaneet. Onneksi kuitenkin vielä tarpeeksi kavereita löytyy.

Jos vuodenvaihteessa pääsee kouluun, on melkein 3-vuotias jo aivan valmis päiväkotiin, kun leikkikaverit alkavat olla jo korvaamattoman tärkeitä. Kotihoito-velvollisuuteni on täytetty ja lapselle parempi vaihtoehto on jo tuolloin päiväkoti, missä kavereita piisaa.

Pidetään siis ne peukut edelleen korkealla pystyssä, jotta koulupaikka olisi minun 🙂

Tämä ei tullut vähääkään yllätyksenä. En saanut edes 40 pistettä pääsykokeesta, mikä lie ollut minimi. Mutta matikkakysymykset ohitin kaikki. Ennakkomateriaalin kysymyksiin en juurikaan osannut vastata ja lopussa ollut älykkyystesti on vähän siinä ja siinä, tuliko siitäkään edes armopisteitä 😀

Nyt sitten vain jännityksestä vatsa kipeänä odotellaan mikä on tuomio ammattikorkean suhteen :O Torstaihin mennessä pitäisi tulla tieto pääsikö vai ei. Kaksi päivää!!!! Krääh… Jos sieltäkin vielä tänään tulisi päätös, kun yliopistostakin jo tuli!

Tänään kävin Tikkurilassa Laurean tiloissa tekemässä varsinaisen valintakokeen. Tai no, ”kokeen”. Kirjallinen osuus kesti tasan neljä minuuttia. Se oli älykkyystesti, jossa oli erilaisia älykkyyttä mittaavia kysymyksiä. Aikaa vastata n. 10 kysymykseen oli tasan 4 minuuttia. Niin moneen piti vastata kuin ehtii. yhtään en tiedä olisiko niihin pitänyt vastata järjestyksessä, mutta itse skippailin surutta kaikki aikaa vievät matemaattiset tehtävät. Ihan vain, koska en osaa päässä laskea kovinkaan nopeasti 40% 42000:sta 😛 ja muita vastaavia.

Toinen osuus oli haastattelu. Huoneessa kanssani samaan aikaan oli 3 muutakin, ja kaikilta kysyttiin sama kysymys, johon vastattiin vuorotellen. Omalla tavallaan oli ahdistavaa vastailla kysymyksiin kaikkien muiden kuullen. Hieman hermostuneena toistin itseäni ja suurempi yleisö teki hetkittäin olon varsin tukalaksi. Toisaalta taas tuollaisessa tilanteessa pääsi helposti osoittamaan sen, että kuuntelin muiden kertomuksia ja seurasin ns. keskustelua.

Viimeinen osio olikin, että meidän piti ryhmässä hetki pohtia, miten edistäisimme eri kansalaisuuksien terveydenhuollon ylläpitoa. Aihe on varmasti herkkä, joten tällä testattiin keskustelutaidon lisäksi varmasti myös ns. korrektiutta ja sopivuutta alalle. Asiakas kun voi työssä kuin työssä olla muutakin kuin kantasuomalainen. Sosiaalialalla ei oikein voi pärjätä, jos on ennakkoluuloinen muita kansallisuuksia kohtaan.  Itse taisin keskittyä kulttuurieroista asiallisesti selviämiseen, joten en tiedä miltä se mahtoi kuulostaa. Olisin voinut tarttua kulttuurin sijaan vaikkapa kielimuuriin. Mainitsin toki myös sen, että kaikki muualta Suomeen muuttaneet eivät välttämättä edes tiedä, että suomalainen terveydenhuolto on kaikille avoin, ja se olisi tärkeää tiedottaa.

28.6. mennessä saan tiedon, onko minut hyväksytty koulutukseen vai ei. Jännityksellä vetäydyn siis odottamaan, osuuko valinta minuun vai naapuriin. Hakijamääristä ei toistaiseksi ole vielä mitään hajua, mutta asia selvinnee.

Hohoho!

2025 hakijaa, joista 50 hyväksytään. Sanoisin, että tuosta määrästä hakijoita takuulla löytyy se 50 ihmistä, jotka ovat osanneet vastata kaikkiin kysymyksiin oikein, ja ne samat ovat saaneet myös yo-kirjoituksista useamman L:n. Ja kun pisteitä saa  yo-kirjoitusten pisteiden sekä pääsykokeen perusteella, niin väittäisin että mulla ei olis ollut mitään mahdollisuuksiakaan, vaikka olisin kunnolla kokeisiin lukenutkin.

Nyt siis on hyvä heittää pyyhe kehään noiden suhteen, ja mielessään täysillä panostaa tuonne AMK:hon pääsyyn. Toisaalta, positiivista on, että valinnat ovat vielä kesken, joten se olematon pienen pieni mahdollisuus vielä on, mutta realistisesti osaan olla luottamatta siihen. Kirjoituksista paras tulokseni oli kuitenkin vain M, ja niistä sai kuitenkin ison osan jo pisteistä.

Porthaniassa PII-salissa pidettiin psykologian pääsykoe.

Jo vain! Olisi yksi pääsykoe taas tehty! Koe oli sellainen keskivaikea. Ei ihan niin kammottava kuin mitä odotin. Jos vain olisin jaksanut lukea kunnolla, olisin voinut kokeessa jopa menestyä. Mutta en lukenut niin en tule kyllä menestymään 😛   https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/laak_2017_psykologia_valintakoe.pdf 

Tuolta voi käydä kurkkimassa viime vuoden koetta. Tämän vuoden koetta ei ole vielä julkaistu. Kokeessa oli oikeastaan kolme osiota. Ensimmäinen osio oli tilastomatematiikkaa. Melkoisen haastavaakin matikkaa mielestäni. Olisin itse ollut jopa aivan totaalisen hukassa noissa kokeissa, jos en olisi vanhaa koetta kotona selannut ja harjoitellut. Hämäävintä on se, että laskentakaavat pitää valita koemateriaalista. Eli kaavat on muistettava ulkoa. Koskaan omassa pääsykoekirjassani en päässyt niin pitkälle, että olisin yhtäkään kaavaa osannut käyttää tai mitään.. 😛 Matikan osuus on siis todella vaativa, joten matikkaan kannattaa opinnoissa panostaa.

Toinen osio on kysymyksiä annetuista ennakkomateriaaleista. Kysymykset olivat varsin loogisia ja selkeitä, ja niihin olisi varmasti osannut vastata jos olisi ehtinyt opiskella ennakkomateriaalit kunnolla. Eli nekin kannattaa opiskella hyvin. Tässä ei tarvinnut muistaa typerää nippelitietoa, mutta kokonaisuudet pitää hallita sitäkin paremmin. Kysymykset ja vastaukset olivat varsin pitkiä ja niihin piti käyttää aikaa ja energiaa.

Paikalle alkaa kasaantua kokeeseen menijöitä.

Kolmas osio oli hämmentävä. Sen tehtävänä oli ehkä mitata loogista päättelyä. Tehtävänanto oli siis tyyliin: 5 ihmistä saavat päättötodistuksen sukunimen kirjaimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Kirjaimet on J, K, M, S ja T. Jokainen näistä viidestä soittaa yhtä soitinta, on syntynyt tiettynä kuukautena, hakee tiettyyn opiskelupaikkaan jne. Ja kuka tekee mitäkin pitää päätellä seuraavanlaisista lauseista: Kemiaa opiskelee ensimmäisenä tai viimeisenä todistuksen saava; Se jonka etunimi alkaa A:lla on syntynyt marraskuussa. Ja niin päin pois. Uskon, että tämän osion sain tehtyä melkoisen hyvin oikein, mutta sillä ei taideta vielä opiskelupaikkaa saada 😀

Kanssani koetta oli tekemässä n. 40-50 henkeä. Ja kaikkiaan hakijat oli jaettu 16 eri paikkaan tekemään koetta. Jos jokaisessa oli yhtä monta hakijaa, on niitä likempänä 1000. En siis jaksa uskoa, että minun pisteeni olisivat lähelläkään parhaimmistoa noin isosta otannasta. Koe alkoi klo 9.09 ja poistua sai 10.00, koeaikaa oli 14.09 asti. Ensimmäiset tosiaan lähtivät jo 10.00, joten en minä huonoinkaan voinut siis olla. Ilmeisesti jotkut tulivat vain tekemään kokeen aktiivimallin tmv. täyttämiseksi, koska tuossa vajaassa tunnissa ei ehtinyt todellakaan edes lukea kaikkia koe-kysymyksiä.

Yliopistoon mennessä on alettu jo ymmärtää, että vessataidetta on turha estää. Parempi tehdä sille tilaa.

Minua ei sinänsä harmita, vaikka en yliopistoon pääsisikään, koska olen nyt todennut että AMK on paljon enemmän se mun juttu. Mutta olihan tuo ihan mieltä avartava kokemus, ja jokseensakin sai maistiaisen sieltä ”viisaampien” maailmasta 🙂 Ehdottomasti kannatti siis käydä kokeilemassa siipiään. Oli kivaa huomata, että jos ensi keväänä vielä haluaa yrittää uudella energialla, ei läpipääsy kuitenkaan ole millään tapaa mahdottomuus!