Taas on aika päntätä esivalintakokeisiin. Esivalintakokeet noudattavat samaa kaavaa kuin viime vuonnakin. Matikkaosio, äikkäosio, enkkuosio ja ennakkomateriaaleista koostuva osio. Ennakkomateriaalia tänä syksynä oli samat 6 artikkelia kuin viime keväänäkin. Erotuksena vain se, että artikkelit ovat mielestäni huomattavasti lyhyempiä kuin viime keväänä. Ehkä se saattaa tuntua vain siltä, kun ei ole niin paljoa kaikkea muutakin luettavaa. Nyt siis kun haen kolmeen sosionomi-koulutukseen, on kaikkiin kolmeen kouluun sama esivalintakoe.  Ja tietenkään nyt ei ole yo-kirjoituksia kaiken lisäksi.

Tämän syksyn kokeisiin tuntuu olevan näin äitinäkin helpompi valmistautua, kun lapsi on jo puoli vuotta isompi. Viime keväänä lukemisesta ei tahtonut päivisin tulla lapsen kanssa mitään, kun äidin huomiota tarvittiin taukoamatta. Nyt napero leikkii pihallakin jo ihan omissa oloissaan, tai sitten kavereiden kanssa kuten kuvanottohetkelläkin (kaveri vaan ei näy kuvassa, oma lapsi tuolla keinun luona näkyvissä). Aloitin lukemisen, ja ehdin muutamalla katseen nostolla lukemaan ensimmäisen artikkelin kokonaan. Puolessa vuodessa lapsi on kehittynyt siis melkoisen itsenäiseksi ja äitiriippuvuus ei ole enää niin radikaalia. Tänään ajattelin lukea pari artikkelia lisää, kun tenava on yökyläilemässä mummolassa ja tulee vasta iltapäivällä kotiin.

Arki on nyt huomattavasti helpompaa kuin viime keväänä. Se on mielenkiintoista, miten paljon muutama kuukausi vaikuttaa lapsen kehityksessä. 2-vuotias on vielä hyvin äidissä kiinni, mutta 2,5-vuotias kaipaa kavereita ja touhua. Uudessa pihapiirissä onneksi on paljon muitakin lapsia ja leikkikavereita riittää. Paitsi hiljaisemmaksi on nyt käynyt, kun koulut ja päiväkodit ovat taas alkaneet. Onneksi kuitenkin vielä tarpeeksi kavereita löytyy.

Jos vuodenvaihteessa pääsee kouluun, on melkein 3-vuotias jo aivan valmis päiväkotiin, kun leikkikaverit alkavat olla jo korvaamattoman tärkeitä. Kotihoito-velvollisuuteni on täytetty ja lapselle parempi vaihtoehto on jo tuolloin päiväkoti, missä kavereita piisaa.

Pidetään siis ne peukut edelleen korkealla pystyssä, jotta koulupaikka olisi minun 🙂