No joo, työt tuli tehtyä kunnialla loppuun asti. Stressi haihtui samantien ja olo on ollut suorastaan seesteinen. Muutama päivä meni väsymyksestä palautuessa, mutta taas alkaa elämä voittaa! Eilen ehdin jo vähän konmarittaa meidän kotia (tosin se loppui lyhyeen sopivien laatikoiden puutteeseen…) ja viime viikonloppuna vaihdeltiin vähän huonekaluja sekä tuli tehtyä suursiivous tästä johtuen. Eli on energiaa ja mahdollisuus tehdä taas kotonakin jotain! Suurin stresssi mulla on ehkä ollutkin juuri siitä, ettei energia riittänyt kotona mihinkään. Nyt on energiaa tehdä kodistakin taas siisti.

Joulupukkikin kävi aattona, ja tyttö sai paljon uusia vaatteita joista oli pulaa, mutta löytyi paketeista myös muutama lelukin. Itse sain oman toiveen mukaisesti uuden kirjan ja mies uuden pleikkari-pelin.

Uusi vuosi aloitettiin suunnittelemalla elämäntapamuutosta, mutta toistaiseksi se on ollut työn alla, kun kaapit kummittelee kaikkia herkkuja, joita sinne on tullut haalittua… Tarkoitus olisi kuitenkin aloittaa vähän terveellisempi ruokavalio koko perheen voimin, ihan vain jotta tuo pieni neiti saisi terveellisemmän mallin vanhemmilta. Eihän neiti tähänkään asti herkkuja ole mitenkään överisti saanut, mutta tarjottu malli on sitten kumminkin ollut aika ö-luokkaa…

Koulu alkaa nyt sitten ensi viikon perjantaina, ja en oikein meinaa nahoissani pysyä, kun innolla odotan ekaa koulupäivää! Toisaalta, tyttö aloittaa ensi viikolla myös päivähoidon, ja sitä en odota ihan niin innolla. Ei sillä, uskon kyllä että meidän neidillä ei ole mitään ongelmaa pärjätä päiväkodissa, mutta äidillä on aina ihan omat pelkonsa. Ensinnäkin alkufiiliksenä parin tutustumiskäynnin jälkeen jäi sellainen kuva, että meidän lapsi on ainoa, joka osaa puhua kunnolla. Tietty muut lapset varmasti ovat ujostelleet valtavasti, kun outo täti pölähtää heidän arkirytminsä keskelle ja ovat siksi olleet hiljaisia, mutta siihen on itse vaikeaa suhtautua, kun meidän yltiösosiaalinen lapsi ei paljon ehdi ketään vierastella. Varsinkaan jos on kuitenkin tuttuja ihmisiä ympärillä. Eniten silti pelkään, että meidän pelottavankin hyvin kehittyneelle lapselle tulee taantumia tai vastaavaa kun päiväkoti alkaa. Ei kuitenkaan olisi ensimmäinen kerta kun niin käy. Tai mitäs jos ne tädit siellä ei pärjääkään tuon uhmaisen temperamentti-pakkauksen kanssa? Tai saako hän tarpeeksi lohtua ja huomiota sitä tarvitessaan?

Noh, toivotaan että kaikki menee hyvin. Ja varmasti meneekin, tyttö ainakin on aivan innolla menossa ensi viikolla päivähoitoon. Keskiviikkona aloitetaan 4h hoidolla, tortaina 6h ja perjantaina sitten virallisesti alkaa päivähoito. Perjantaina on 6h hoitoa, mutta seuraavalla viikolla alkaakin jo rankka arki, kun hoitoa on joka päivä 8h ja viemisen ja hakemisen joutuu hoitamaan mummo, kun mulla on pitkät koulupäivät ja miehellä pitkät työpäivät. Joten voin vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin ja tyttö viihtyy hoidossa eikä ongelmia ilmene!

 

Ps. Koulureppu on odottanut jo ainakin viikon pakattuna 🙂