Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Valintakoekutsu DIAKiin!!!

Jes jes jes jes!!!

6.11. olis siis valintakoe, tai oikeammin valintahaastattelu. Nyt jännittää taas.

Mä niiiiiiin toivon nyt, että mä pääsisin sinne kouluun! Kaikki palaset loksahtelis paikalleen, kun koulupaikka ois mun!

Tänään just keskustelin mahdollisista tulevista työpaikoista äitini kanssa, ja jotenkin jo ihan innoistuin tulevista töistä! Kun nyt ensin pääsis sinne kouluun ja sais ton ammattitaidon! Eli Helsinkiin olis suunta sit valintakoepäivänä, paikalla pitää olla jo 7.30 joten kotoa täytyy lähteä kukonlaulun aikaan. Mutta toivotaan että olis tuottelias reissu edes, niin ei harmita aikanen aamu 😀 Ja jos kouluunkin pääsen, oletettavasti lähipäivät alkaa 8.00 niin tuleepahan reenattua sitäkin jo valmiiks.

Sitähän en tiedä vielä, kuinka paljon tossa koulutusessa olis lähipäiviä, kuinka paljon verkko-opetusta ja kuinka paljon itsenäistä opiskelua. Mutta kun ei yöhön asti tarvis notkua töissä, ei noi aikaiset aamutkaan enää oo ongelma. Sillon nuorena ne oli… Ja mulla on onneks mun oma mahtava ”piristeeni”, Foreverin vitamiinilisä Argi+. Kultaakin kalliimpaa aamu-uniselle äitille 😀

Mut hei, jos ne ei vielä oo pystyssä, niin nyt ne kaikki sormet ja varpaat pystyyn tsemppaamaan mua, että valintakokeet menis hyvin!

Esivalintakokeiden pisteet tälle syksyä

Taisi mennä koe ihan kohtalaisesti, kun omien laskujen mukaan pisteitä tuli 48,8. Viime keväänä (https://www.diak.fi/wp-content/uploads/2018/06/Hakijam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4t-ja-alimmat-pisterajat-hakukohteittain_kev%C3%A4t2018.pdf) haastatteluun oli päässyt samaan koulutukseen kun oma ykkösvalintani jo 35,1 pisteellä.

Että oletettavasti ainakin ykkösvalintaani pääsen jatkoon. Toki nämä ovat varmaan joka vuosi erilaiset, nämä pisterajat siis. Varmaankin katsotaan ensin minkälaisia pisteitä on saatu ja niistä lyödään sitten sopiva raja. Mutta uskoisin, että ainakin varsinaiseen valintahaastatteluun pääsen vähintään yhteen kouluun.

Edellisessä esivalintakokeessa sain mielestäni jonkun n. 53 pistettä, joten ei tämänkertainen pisteytys paljoa jäänyt alle. Nyt sitten pitäisi miettiä miten voin valmistautua valintahaastatteluun. Edelleenkin ongelmani on, etten tiedä kuinka paljon pisteitä jaetaan älykkyystesti-osiosta ja kuinka paljon sitten haastatteluosiosta. En myöskään yhtään tiedä millaisia vastauksia haastattelussa haetaan, koska en viime keväänäkään kokenut olevani milllään tapaa huono valinta, mutta silti päädyin varasijalle 72. Joko massasta pitää pystyä erottumaan tosi hyvin tai sitten vastauksista haetaan jotain tiettyä, jota vastauksissani osannut osoittaa. Älykkyystestissä en usko huonoja pisteitä saaneeni. Tai sitten kysymyksiin olisi pitänyt vastata esitysjärjestyksessä. Itse jätin muutaman kysymyksen väliin ja tein ne mitä osasin suoralta kädeltä vastata.

Mutta tänä vuonna paremmalla onnella ja kokemuksella. Nyt ei ainakaan tarvitse kauhuissaan miettiä mitä on luvassa, koska tiedän sen jo.Toivottavasti jokin näistä kolmesta koulutuksesta tärppäisi ja pääsisin tammikuussa opiskelemaan!

Esivalintakokeisiin lukeminen jälleen

Taas on aika päntätä esivalintakokeisiin. Esivalintakokeet noudattavat samaa kaavaa kuin viime vuonnakin. Matikkaosio, äikkäosio, enkkuosio ja ennakkomateriaaleista koostuva osio. Ennakkomateriaalia tänä syksynä oli samat 6 artikkelia kuin viime keväänäkin. Erotuksena vain se, että artikkelit ovat mielestäni huomattavasti lyhyempiä kuin viime keväänä. Ehkä se saattaa tuntua vain siltä, kun ei ole niin paljoa kaikkea muutakin luettavaa. Nyt siis kun haen kolmeen sosionomi-koulutukseen, on kaikkiin kolmeen kouluun sama esivalintakoe.  Ja tietenkään nyt ei ole yo-kirjoituksia kaiken lisäksi.

Tämän syksyn kokeisiin tuntuu olevan näin äitinäkin helpompi valmistautua, kun lapsi on jo puoli vuotta isompi. Viime keväänä lukemisesta ei tahtonut päivisin tulla lapsen kanssa mitään, kun äidin huomiota tarvittiin taukoamatta. Nyt napero leikkii pihallakin jo ihan omissa oloissaan, tai sitten kavereiden kanssa kuten kuvanottohetkelläkin (kaveri vaan ei näy kuvassa, oma lapsi tuolla keinun luona näkyvissä). Aloitin lukemisen, ja ehdin muutamalla katseen nostolla lukemaan ensimmäisen artikkelin kokonaan. Puolessa vuodessa lapsi on kehittynyt siis melkoisen itsenäiseksi ja äitiriippuvuus ei ole enää niin radikaalia. Tänään ajattelin lukea pari artikkelia lisää, kun tenava on yökyläilemässä mummolassa ja tulee vasta iltapäivällä kotiin.

Arki on nyt huomattavasti helpompaa kuin viime keväänä. Se on mielenkiintoista, miten paljon muutama kuukausi vaikuttaa lapsen kehityksessä. 2-vuotias on vielä hyvin äidissä kiinni, mutta 2,5-vuotias kaipaa kavereita ja touhua. Uudessa pihapiirissä onneksi on paljon muitakin lapsia ja leikkikavereita riittää. Paitsi hiljaisemmaksi on nyt käynyt, kun koulut ja päiväkodit ovat taas alkaneet. Onneksi kuitenkin vielä tarpeeksi kavereita löytyy.

Jos vuodenvaihteessa pääsee kouluun, on melkein 3-vuotias jo aivan valmis päiväkotiin, kun leikkikaverit alkavat olla jo korvaamattoman tärkeitä. Kotihoito-velvollisuuteni on täytetty ja lapselle parempi vaihtoehto on jo tuolloin päiväkoti, missä kavereita piisaa.

Pidetään siis ne peukut edelleen korkealla pystyssä, jotta koulupaikka olisi minun 🙂

Kolmeen kouluun haettu

Tällä kertaa edellisestä vuodesta viisastuneena päätin hakea vain yhteen koulutukseen. Siis sosionomiksi. Unohdetaan yliopisto kokonaan ja keskitytään vain yhteen ammattiin, yksiin pääsykokeisiin.

Hieman kuitenkin valikoimaa laajensin, ja ensimmäiseksi valinnaksi tuli sosionomi-diakoni. En ole sinältään mikään ahkera kirkossa kävijä, mutta uskon kuitenkin. Miksi en siis hyödyntäisi uskoani myös tulevaisuudessa töissä? Osaamista ja ymmärrystä niin uskonnosta kuin kirkon toiminnasta löytyy jo ennestään, kun olen kuitenkin paljon ollut seurakunnan menoissa ja toiminnassa mukana. Lisäksi voi olla ihan mukavaakin vastapainoa kaikille ateistiystävilleni päästä välillä oikeasti keskustelemaan uskon asioista 🙂

Kaksi muuta hakukohdetta olivatkin vain sosionomin ammattiin. Helpointa tässä kuitenkin on, että kaikkiin kolmeen kouluun on yksi ja sama esivalintakoe. Ei siis tarvitse yrittääkäään lukea useampaan pääsykokeeseen. Samalla tavalla kuin viime vuonna sitten jos esivalintakokeesta pääsee läpi, pääsee varsinaiseen valintahaastatteluun. Tämä lienee kuitenkin koulukohtainen, joten pahimmillaan/parhaimmillaan joutuu käymään kolmessa haastattelussa.

Nyt sitten vain kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että johonkin näistä kolmesta vaihtoehdosta pääsisin. Esivalintakokeisiin materiaalit ovat jo ilmestyneet, mutta tulostimestani on muste loppu enkä ole materiaaleja päässyt vielä tulostamaan. Ruudulta en edes viitsi aloittaa lukemista. Toivottavasti tilaamani musteet tulevat pian kotiin asti. Esivalintakoe on 11.10. joten piakkoin pitäisi ennakkomateriaalia päästä lukemaan. Tekstiä ei tainnut olla ihan niin paljoa kuin viime vuonna, mutta 6 kokonaista esseetä/opinnäytetyötä on kuitenkin luettavana, useampi kymmenen sivua. Jos musteet eivät ensi viikolla tule, on lukeminen pakko vain aloittaa sitten ruudulta.

Pitäkäähän peukut pystyssä, kerron lisää lukemisesta ja kokeista jahka sinne asti päästään 😛

Rankkaa arkea

Nyt kun on ollut vähän reilun kuukauden töissä, täytyy sanoa, että meinaa tavallinen arki käydä raskaaksi. Tuntuu siltä, ettei kumpikaan vanhempi oikein ehdi hengähtää, koskaan.

Meillä siis mies on ensin päivän töissä ja minä lapsen kanssa kotona. Ehditään juuri syödä yhdessä ja sitten on minun vuoroni lähteä töihin. Tällä viikolla on ollut vähän vähemmän hektistä, kun miehellä on aamuvuoro ja hän tulee ajoissa kotiin. On ehditty muutakin kuin laittaa ruoka ja vaihtaa vahtivuoroa. Silti täytyy kyllä sanoa, että rankkaa tämä on meille molemmille.

Lapsi taas on ottanut yllättävän raskaasti sen, että äiti on iltaisin poissa kotoa. Vaikka hän ei hetkeäkään ole yksin, valittelee taapero yksinäisyyttään. Leikkikavereita on jatkuvasti ja aina on äiti tai isä kotona, mutta silti hän tuntee itsensä yksinäiseksi. Tämähän saa äidin entistä surullisemmaksi ja syyllisyyden tunnot kasvavat valtaviksi. En tiedä olisiko perinteisempi tapa parempi, jossa lapsi menee päiväksi hoitoon ja illalla molemmat vanhemmat ovat kotona. Vai onko tämä tapa kuitenkin paras lapselle, ja hän reagoisi vielä voimakkaammin päivähoitoon. Ahdistuneena ajattelen eri vaihtoehtoja, ja toivoisin vain, että voisin olla lapseni kanssa kotona iltaisin. Välillä tulee ihan itku, kun muistan, etten taaskaan ole illalla halaamassa lastani ja laulamassa tuutulaulua. Mutta ainakin lapsi saa olla vanhempiensa kanssa, vielä vähän aikaa edes.

Kun aloitin työt, suunnittelin että voisin tämän vuoden olla töissä ja keväällä vasta hakea kouluun. Mutta nyt kun olen reilun kuukauden ollut töissä, muistan liiankin hyvin miksi vihaan siivoojan töitä. Ei minua siivoaminen haittaa, mutta se kiittämättömyys ja riittämättömyyden tunne minkä työssä joutuu kohtaamaan, saa ihmisen kyllä miettimään onko työnteossa mitään järkeä. Siivoojan hommat on aina paikasta riippumatta venytetty äärimmilleen ja lyhyessä ajassa pitäisi ehtiä tekemään ihmeitä. Palkka ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava silloin kun se on TES:n mukainen. Siivoojan työssä kaikki virheet joita inhimilliselle ihmiselle väkisinkin sattuu, huomataan välittömästi mutta pienintäkään kiitosta hyvin tehdystä työstä ei koskaan saa. Usein työ on myös sitä, että työt lisääntyvät hiljalleen huomaamatta, mutta työaika sen sijaan ei koskaan. Vaihtelu sotkun määrässä saattaa päiväkohtaisesti olla valtava, eikä sotkuisimpana päivänä millään ja mitenkään riitä sama työaika, kuin ns. tavallisena päivänä. Silti työaika ei pitene. Ylitöitä on joutunut tekemään paljon ja koska työpäivät eivät ole täysiä, ei myöskään ylitöistä makseta mitään ekstraa. Aina ei siis ihan hirveästi siinä hieman ennen puolta yötä motivoi työnteko. Ja koska työaika on vain osa-aikainen, ei päivään kuulu taukoja. Tosin siitä huolimatta minä käyn tupakan mittaisella. Sen verran nikotiinin orja, että 5h ei mene ilman tupakkaa 😛

Kaikkein eniten kuitenkin työssä ketuttaa se, että vapaapäivät eivät ole koskaan peräkkäin. Yksi vapaapäivä tällöin, toinen sunnuntaina. Olen huomannut, että tässä lapsi jää pahasti tappiolle. Se yksi vapaapäivä menee lepäämiseen ja palautumiseen. Jos olisi se toinen vapaa putkeen, silloin jaksaisi touhuta lapsen kanssa ja tehdä jotain normaalia arkea parempaa. Mutta koska vapaapäivät eivät ole peräkkäin, on lapsen tyydyttävä siihen, että ”elämys” on päästä pihalle. Eihän nuo naperot jatkuvasti mitään ihmeellistä tarvitsekaan, mutta edes välillä olisi kivaa, että voisi lähteä vaikka sienimetsälle, hop Lopiin tai jotain muuta vastaavaa.

Syksyn yhteishaku alkaa 5.9. ja nyt viimeisen kuukauden kannustamana aion todellakin hakea heti uudelleen kouluun. Olen nyt kallistunut jättämään yliopiston hausta kokonaan pois ja panostamaan ammattikorkean hakuun, sosionomiksi. Vaihtoehtoja opintopolusta selattuani olen löytänyt kaksi itseäni miellyttävää vaihtoehtoa. Molemmat ovat monimuotototeutuksia. Toinen on Laurea-AMK:ssa, pääasiassa verkko-opintoina. Toinen taas hieman aiemmasta poiketen Helsingin diakoniaopistossa, jossa painotuksena sosionomin opinnnoissa on diakoniatyö. En ole mikään ”himouskovainen” mutta uskonto on silti aina ollut lähellä sydäntä ja diakonina on jälleen laajemmat mahdollisuudet työllistyä. Lisäksi koen, että diakonina ollaan auttamassa juuri siellä missä on tarve. Usein ihmiset kääntyvät seurakunnan  puoleen ongelmissaan, kun kokevat ettei valtiolta/kunnalta oikeen saa vastakaikua hädässä.

Kun ei kouluun niin sitten töihin!

Njaa, täytyy sanoa, että olen todella, todella pettynyt siitä ettei koulupaikkaa herunutkaan…

Mutta ei se itku auta, toivottavasti valituksi tuli parempia ja yhteiskuntaa hyödyttäviä opiskelijoita. Koen itse, että minulla olisi paljon annettavaa sosionomin tai psykologin ammatissa. Vaikka haaveenani ensin olikin psykologiksi opiskelu, olen alkanut kallistua tuohon sosionomiin enemmin. Ennalta ehkäisevä työ, jotta psykologia ei edes koskaan tarvittaisi, olisi tämän päivän yhteiskunnassa paljon tärkeämpää. Mutta kokeillaan keväällä uudestaan, nyt työn varjolla aloitetaan päivähoitoharjoittelu.

Sain lapselleni paikan perhepäivähoitajalta, ja en todellakaan halua luopua siitä! Nyt onneksi työmarkkinoilta tärppäsi sellainen työ, jossa työtunteja on vähintään 18h ja työajat sopivat päivähoitoon, ei ole tarvetta vuorohoidolle. Edellisessä työssäni olisin tunnin takia tarvinnut vuorohoitopaikan, tai jonkun ihanaisen joka olisi joka päivä hakenut lapsen hoidosta ajoissa. Parempi siis koko perheen kannalta vaihtaa työpaikkaa.

Nyt siis ”palaan juurilleni” ja siivoojan työhön. Ihan mukavaa duuniahan tuo on. Ennen vanhaan ongelma siinä vain oli, että harvoin on paikkoja joissa työaika olisi täysi päivä. Nyt on taas vain plussaa, että työpäivät eivät ole 8h mittaisia. Lapsi saa kevyen alun päivähoitoon ja minä kevyen paluun työelämään.

Syksyn yhteishaussakin voisi muuten olla jotain, mitä hakea. Täytyy elokuun puolella tutustua paremmin tarjontaan syksyn haussa.

Ei pääsyä yliopistoon

Tämä ei tullut vähääkään yllätyksenä. En saanut edes 40 pistettä pääsykokeesta, mikä lie ollut minimi. Mutta matikkakysymykset ohitin kaikki. Ennakkomateriaalin kysymyksiin en juurikaan osannut vastata ja lopussa ollut älykkyystesti on vähän siinä ja siinä, tuliko siitäkään edes armopisteitä 😀

Nyt sitten vain jännityksestä vatsa kipeänä odotellaan mikä on tuomio ammattikorkean suhteen :O Torstaihin mennessä pitäisi tulla tieto pääsikö vai ei. Kaksi päivää!!!! Krääh… Jos sieltäkin vielä tänään tulisi päätös, kun yliopistostakin jo tuli!

Valintakokeet sosionomin koulutukseen

Tänään kävin Tikkurilassa Laurean tiloissa tekemässä varsinaisen valintakokeen. Tai no, ”kokeen”. Kirjallinen osuus kesti tasan neljä minuuttia. Se oli älykkyystesti, jossa oli erilaisia älykkyyttä mittaavia kysymyksiä. Aikaa vastata n. 10 kysymykseen oli tasan 4 minuuttia. Niin moneen piti vastata kuin ehtii. yhtään en tiedä olisiko niihin pitänyt vastata järjestyksessä, mutta itse skippailin surutta kaikki aikaa vievät matemaattiset tehtävät. Ihan vain, koska en osaa päässä laskea kovinkaan nopeasti 40% 42000:sta 😛 ja muita vastaavia.

Toinen osuus oli haastattelu. Huoneessa kanssani samaan aikaan oli 3 muutakin, ja kaikilta kysyttiin sama kysymys, johon vastattiin vuorotellen. Omalla tavallaan oli ahdistavaa vastailla kysymyksiin kaikkien muiden kuullen. Hieman hermostuneena toistin itseäni ja suurempi yleisö teki hetkittäin olon varsin tukalaksi. Toisaalta taas tuollaisessa tilanteessa pääsi helposti osoittamaan sen, että kuuntelin muiden kertomuksia ja seurasin ns. keskustelua.

Viimeinen osio olikin, että meidän piti ryhmässä hetki pohtia, miten edistäisimme eri kansalaisuuksien terveydenhuollon ylläpitoa. Aihe on varmasti herkkä, joten tällä testattiin keskustelutaidon lisäksi varmasti myös ns. korrektiutta ja sopivuutta alalle. Asiakas kun voi työssä kuin työssä olla muutakin kuin kantasuomalainen. Sosiaalialalla ei oikein voi pärjätä, jos on ennakkoluuloinen muita kansallisuuksia kohtaan.  Itse taisin keskittyä kulttuurieroista asiallisesti selviämiseen, joten en tiedä miltä se mahtoi kuulostaa. Olisin voinut tarttua kulttuurin sijaan vaikkapa kielimuuriin. Mainitsin toki myös sen, että kaikki muualta Suomeen muuttaneet eivät välttämättä edes tiedä, että suomalainen terveydenhuolto on kaikille avoin, ja se olisi tärkeää tiedottaa.

28.6. mennessä saan tiedon, onko minut hyväksytty koulutukseen vai ei. Jännityksellä vetäydyn siis odottamaan, osuuko valinta minuun vai naapuriin. Hakijamääristä ei toistaiseksi ole vielä mitään hajua, mutta asia selvinnee.

2025 hakijaa psykologian kandiohjelmaan

Hohoho!

2025 hakijaa, joista 50 hyväksytään. Sanoisin, että tuosta määrästä hakijoita takuulla löytyy se 50 ihmistä, jotka ovat osanneet vastata kaikkiin kysymyksiin oikein, ja ne samat ovat saaneet myös yo-kirjoituksista useamman L:n. Ja kun pisteitä saa  yo-kirjoitusten pisteiden sekä pääsykokeen perusteella, niin väittäisin että mulla ei olis ollut mitään mahdollisuuksiakaan, vaikka olisin kunnolla kokeisiin lukenutkin.

Nyt siis on hyvä heittää pyyhe kehään noiden suhteen, ja mielessään täysillä panostaa tuonne AMK:hon pääsyyn. Toisaalta, positiivista on, että valinnat ovat vielä kesken, joten se olematon pienen pieni mahdollisuus vielä on, mutta realistisesti osaan olla luottamatta siihen. Kirjoituksista paras tulokseni oli kuitenkin vain M, ja niistä sai kuitenkin ison osan jo pisteistä.

Sosiaalialan pääsykokeet 6.6.2018

Jeee! Kutsu tuli! Nämä kutsut ovat koulukohtaisesti lähetettyjä, joten ei pidä säikähtää, jos oma ei vielä ole tullut. Vähintään viikkoa ennen tuota koepäivää kutsut tulevat, eli kiireisimmät koulut voivat lähettää vielä ihan toukokuun lopullakin kutsun.

Tähän varsinaiseen pääsykokeeseen ei onneksi ole mitään ennakkomateriaalia, vaan sinne mennään ns. kylmiltään. Tässä vaiheessa pisteet nollaantuvat, eli esivalintakokeen pisteet eivät jatkoon enää vaikuta, vain ja ainoastaan varsinaisen pääsykokeen.

Laurea-AMK:n pääsykokeet pidetään Tikkurilassa, järjestettiin koulutus missä tahansa. Taas joutuu siis maalainen lähtemään tuonne suureen maailmaan matkustamaan :O Ei, Tikkurila on onneksi vielä ihan helppo Helsinkiin verrattuna. Ja mun iPhonen navi on ainakin sen verran fiksu, että siihen navigoinnin voi valita jalankulkijalle, onneksi. Sen avulla on helppo suunnistaa.

Nyt kieltämättä hieman jännittää nuo kokeet… Mutta jos tässä nyt ensi

Muutto, muutto, muuuuuttto….

n selvittäisiin tästä muutosta ja ylppärijuhlista. Vähän jännittää jo nuo ylppäritkin, kun koko suku tietysti kutsuttu kylään, ja mulla ei ole esittää edes virallista yo-todistusta, koska sen saa vasta valmistumispäivänä jakaa, ja mun kouluun sattuu olemaan useampi sata kilometriä 😛 En viitsi siinä aamulla sitten käydä lakittautumassa todistuksen takia, kun olen aloittamassa juhlia klo 12.00 😛

Mutta eiköhän se hyvin mene, niin muutto, juhlat kuin pääsykokeetkin. Pitäkää toki peukut ja varpaat ristissä kaikkien puolesta 🙂

Page 2 of 4

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi